Olen tämän jo kerran aiemminkin sanonut, mutta en jaksa mitenkään uskoa, että edes villit hevoset ja dollarisäkit olisi Puhtista Joensuussa pidätelleet. Jos kerran kokee, että on tietynlainen kunniavelka Iivariselle ja halu kokea sen kanssa vielä kerran uusi alku ja nousu superin kärkeen apinan raivolla parhaiden pesisbestisten kanssa - siis kaikki nousuun ja sitä edellyttävään taisteluun kuuluva onnistumisen riemu, tyydytys, epävarmuus ja taika (josta tulee taikaa just siksi, että kukaan ei voi ennalta tietää, päästäänkö päämäärään vai eikö sittenkään)
Vrt. tää lainaus Puhtimäen viime vuoden pesäpalloilijan ja vuoden lukkarin palkintopuheesta
"Ja sitten pesäpalloon. Muutama nimi vaatii sen, että on pakko kertoa tarina. Oma uran alamäki alkoi 2010 talvella, kun lautanen ei ollu paras kaveri. Muistan vieläkin tuon hetken, kun jokin “napsahti” päässä ja syöttäminen alkoi jännittää/pelottaa. Moni ei varmasti asiaa ymmärtäny. Eikä ihme, kun en halunnu siitä kenellekkään puhua. Menin vaan syvemmälle ja syvemmälle… Kunnes tuli se yks ihminen joka osas puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Matti Iivarinen! 2018 finaalien jälkeen koin yhden tunteikkaimmista hetkistä, kun käteltiin ja halattiin sarjan jälkeen. Sanat mitkä siinä tilanteessa ehdittiin sanoa jäivät ikuisesti mieleen. Me todellaki onnistuttiin! Oon urastani ikuisesti Matille velkaa, sillä ilman niitä puheluita mitä käytiin aikanaan, en varmasti olisi tässä!"
niin sitten kokee, eikä siinä jo kirkkaasti suurimpiin noussut Joensuun mailan superorganisaatio enää paljon paina. Ei sota yhtä miestä kaipaa, ja jos kaipaa, siinä on jotain pahasti pielessä. En sitäkään ihmettelisi, vaikka Puhtimäki ja Kivinen (ja ehkä jopa aikanaan jo Jussila olisivat äänestäneet/) äänestäisivät samalla vähän jaloillaan sen puolesta, että hei nyt, junnut peliin. Ostojoukkueita on kaikki, kuten aina jankutetaan, ainakin jossakin määrin, mutta jos hintana on se, että tehdään tulppia omille nuorille, se mättää ja pahasti. Minusta Piiron kohtelu tänä vuonna oli asia, joka jätti pahan maun suuhun koko kaudesta. Piiro on loistava ulkokenttäpelaaja, mutta kokemusta ja kannuksia ei tietenkään ole vielä kuten alan parhailla, koska ei vaan voi vielä olla. Sen sijaan kehityskelpoisuutta on vaikka muille jakaa. Sama Tirkkosen kohdalla. Kettu ehti vakiinnuttaa paikkansa jo pikkuisen aiemmin onneksi eikä enää ole ollut sivuutettavissa. Ja jos hamutaan koko ajan markkinoiden "parasta palasta" paikkaan x, edelliset mestarit vuotaa pois, koska jos heille olisi tehty niin aikanaan, "tässä ei oltaisi". Sen koen olevan Puhtimäen ja muiden lähdön opetus, ja hyvä ja arvokas opetus se onkin.
Jotain kohtalon ivaa koen olevan siinäkin, että kevään uudet hienot hankinnat Hartikainen ja Hurskainen loukkaantuivat just ennen ratkaisevaa peliä. Se oli pesäpallojumalien tahto, ja tietyllä tavalla ihan oikein Jomalle. Ja Doksalle. Ja Hartikaisellekin, joka tuli jomaan "voittamaan"
Putte ja Jussila ja Kivinen taas todistavat, että voittaminen on sittenkin pesistaian sivutuote. Aivan kuten Pennanen ensimmäisen kullan reseptiksi paljasti. Siksi saatan jatkossa kannattaa vielä enemmän Pennasta, Iivarista, Puhtimäkeä, Jussilaa, Kuosaa, Niemeä, Mikko Kemppaista, Jonne Kemppaista, Littiä, Kettua, Piiroa, Tirkkosta ja Kivistä kuin jotain tiettyä joukkuetta. Mansellakin voi olla ihan kivoja fanikaulahuiveja, vaihtelu virkistää (-:
No, nytkin täällä esitetyissä suunnitelmissa haaveillaan sen ja sen ostamisesta sieltä ja sieltä. Höh. Lukkari tarvitaan ja kai sitten myös lyöjäjokeri (nuori Wahlsten?), mutta ei missään nimessä mitään tai ketään muuta, minun mielestäni.
Romanttisesti uskon myös, että ehkä Joman nousun yksi salaisuuksista on ollut just se, että uudet miehet on hankittu todella varoen ja pienissä erissä. Kun Puhtimäki tuli, silloin taisi tulla vain Rahu, mutta jos olisi yksikin lisätyyppi vielä hankittu, Tirkkonen olisi jäänyt löytämättä ja läpimurto tekemättä. Ja taika syntymättä, ja ihmeet tapahtumatta. Uusilla hankinnoilla on sitäpaitsi aina kauhea näytöntarve ja tietty epävarmuus siitä johtuen, ja reilusti yli puoli kautta fanit kyylää niitä kauhean arvostelevasti ja pitää kirjaa jokaisesta pudotetusta pallosta täälläkin, no vähän karrikoiden. Sellaista väkeä ei tarvita liikaa.
Doksakin on vielä uusi Jomassa eikä vielä ehkä luissa ja ytimissä vaistoa kaikkia dynamiikan muutoksia ja liikahduksia, mikä näin psykologisessa pelissä voi olla hinnaltaan todelta kallista. Lehtimäki, josta en alkuun mitenkään ollut haltioissani siksi, että koko ajan piti alkukauden lehdistötilaisuuksissa mutristella ja analysoida jokainen virhe ja kangistaa pelaajien peli-ilo, oli sentään organisaation sisältä ja tunsi tyypit, kulttuurin ja päinvastoin. Nyt pitää rakentaa dynamiikkaa, rentoutta ja luottamusta, ja kehittyä, eikä poimia valmiita ostohedelmiä. Eiks urheilun pointti ole se, että tehdään julmetusti töitä onnistumisen eteen ja vasta sitten onnistutaan? Ja jos (ja kun?) nyt lähtevät/ovat jo lähteneet kokeneet hengenluojat Jussila, Allu, Puhtis ja aina niin kiltti Kivinen, niin heidän paikkansa perivät Kemppi, Litti, Kuosa, Kettunen, Hartikainen, ja sehän riittää. Ja loput poimitaan junnuista.
Vielä sitä mietin, että jos Puhtimäkeä olisi moitittu epälojaaliksi Jomaa kohtaan, JOS hän olisi lähtenyt Sotkamoon, Kouvolaan tai Vimpeliin, sitä olisi ehkä jotenkin voinut vielä ymmärtää vaikka ei silloinkaan hyväksyä, mutta että MANSE. Oikeesti. Mitään parempaa ei pesäpallomaailmassa voi tapahtuakaan kuin että neljän kärkeen kiilaa joku ihan muu.