IPV 2021

[Pesäpallisti]

Taitaa MeriläisOssi olla ainoa varteenotettava vaihtoehto jolla sopimus katkolla.

Eikö tehnyt suoraan 2v sopimuksen Kouvolaan?

 

[Vallo-Peikko]

Nyt kun tässä on pari tuntia kautta sulatellut niin ei voi olla kuin pirun ylpeä joukkueesta. Tässä oma kausiyhteenvetoni ajatusten virran muodossa:

Viime kausi oli itselle iso pettymys, paperilla oli sellainen nippu että kolme perättäistä 9.sijaa oli tarkoitus muuttaa jopa taisteluun mitalipeleistä. Homma ei kuitenkaan missään vaiheessa lähtenyt rullaamaan, vaikka lopulta pudotuspelipaikasta taisteltiin vielä viimeisellä kierroksella - tuloksena se tuttu ysisija jälleen.

Kauden jälkeen palkkasoturi Jussilan poistuminen oli ollut selvää jo pitkään, mutta syksyn mittaan kun keskivaiheen joukkueet alkoivat tyhjentää meidän kärkeä pelaajista mietin jo hetken aikaa koko pesäpallon tulevaisuutta Imatralla; ei kai vaan jälleen edessä ole hallittu alasajo ja uuden vauhdin hakeminen alasarjoista.

Jussilan, Nurmion, Partasen ja Vilanderin lähdöt kirpaisivat, mutta erityisen pahaa teki Juuso Latun lähtö Kiteelle. Lattu oli IPV:n uuden tulemiset kasvot ja oma kasvatti, joka kuitenkin näki Kiteen paremmaksi paikaksi pelata pesäpalloa. Juurikin tästä syystä myönnän nauttineeni tällä kaudella myös Kiteen kyykkäämisestä IPV:n menestyksen ohella.

Superpesikseen nousun jälkeen vaikka sarjasijoitus oli junnannut paikallaan (yhdeksäntenä) niin oli siihen asti kuitenkin tullut tunne että joukkue oli vuodesta toiseen vahvempi ja aina paremmilla menestys eväillä varustettu. Nyt vedettiin matto kerralla jalkojen alta.

Sitä jotenkin loppusyksyn mittaan odotteli lapsenuskoisesti että Valkeapää taikoo jonkin kanin hatusta ja tuo muutaman nimimiehen lähteneiden tilalle. Kun siirtomarkkinoita seuraili ja viimeistään siinä vaiheessa kun autollinen mitään sanomattomia pelaajia roudattiin Siilinjärveltä Imatralle alkoi vahvistua että näillä tullaan menemään. Eniten huolestutti ajankohta tälle pelaajiston täysmylläykselle, koska tuleva kausi oli se kausi jolloin joukkuemäärää supistetaan ja alkoi materiaalin puolesta putoamisuhka näyttämään todelliselta. Samaa mieltä oli myös ns. ”asiantuntijaraati”.

Myönnän että omakin kiinnostus oli vähäisempää mitä koskaan aiemmin ennen kauden alkua. Treenipelien tulokset seurailin sivusilmällä ja tällekkin palstalle palasin viime kauden jälkeen vasta kun runkosarjaa oli jo tovi pelattu. Ja syy siihen miksi palstakirjoitukset alkoivat taas kiinnostaa oli että kentällä oli nähty aivan erilainen IPV mitä odotin näkeväni.

IPV sai uudistuneella joukkueella loistavan lähdön kauteen, kun kausi alkoi kahdella peräkkäisellä kolmen pisteen voitolla. Kolmen pisteen voitot päävastustajista oli jotain mitä ei oltu Imatralla totuttu näkemään. Muualta tulleet miehet osoittivat aika nopeasti omat ennakkoluuloni vääriksi ja osoittautuivat todella tärkeiksi palasiksi. Lisäksi kun alusta asti huomasi Surakan ottaneen talven aikana huimia kehitysaskeleita, oli selvää että IPV ei ensimmäistä kertaa ties kuinka moneen vuoteen anna tasoitusta lautasen ääreltä.

Hyvä startti kauteen hitsasi myös porukan selvästi yhteen, noin tiivistä ja hyvähenkistä porukkaa en muista aiemmilla kausilla nähneeni. Jopa katsojana sai hyvät fiilikset tuuletuksia yms. katselemalla. Odottamattoman hyvän startin jälkeen alkoi usko kasvaa että sarjapaikka tällä porukalla tullaan säilyttämään ja jopa pieni unelma pudotuspelipaikasta elää.

Heinäkuun puolivälin otteluohjelmaa silmäilemällä näytti että se on se paikka jolloin asetelmia sarjataulukossa tullaan vahvistamaan. Sitten lyötiin korona-karanteenilla vasten kasvoja. Otteluohjelmasta pyyhittiin pois kotipelit kolmea sarjan häntäpään joukkuetta vastaan, kahta päävastustajaa ja Mansea vastaan. Jos yhtään osaa urheilumatematiikkaa, on helppo todeta tämän olleen IPV:n kannalta erittäin huono asia. Tämän vuoksi ärsyttää kun jopa mediassa on välistä viitattu IPV:n edenneen pudotuspeleihin koronatauon ansiosta. Toki IPV sai hieman apuja Haminan koronahuilista, jolloin päävastustaja Raahe menetti heitä vastaan tuplapelit, mutta kokonaisuutena näkisin koronatauoista IPV:n jääneen tappiolle niin taloudellisesti kuin sarjataulukon kannalta.

Koronatauolta paluuta varmaan kaikki odottivat hieman pelonsekaisin tuntein, olihan jäljellä erittäin tiivis ja kova loppuohjelma. Redsit kuitenkin palasivat tositoimiin kuin mitään taukoa ei olisi ollutkaan. Päävastustajat järjestään voitettiin ja isoiltakin pystyttiin irtopisteitä nipistämään Sotkamoa lukuunottamatta.

Lopulta homma huipentui Joensuussa ja edellinen ilta meni laskeskellessa erilaisia skenaarioita joilla IPV voisi päästä jatkoon mikäli pisteitä ei Joensuusta irtoa. Näitä laskelmia ei tarvittu vaan loistavan ulkopelin turvin pysäytettiin JoMa ja otettiin tarvittava piste, tai kaksihan sieltä lopulta tuli. Vieläkin tulee kylmät väreet kun sitä klippiä katselee jossa kolme perättäistä hyökkäystä pysäytetään. Ja siellä mailanvarressa ei mitään kesäpoikia ollut, vaan ulkokenttää laittoivat suorittamaan Rautiainen ja Wahlsten.

Pudotuspelit sitten muodostivat oman tarinansa. Manse lähti vedonlyöntitoimistojen mukaan 96% suosikkina ottelusarjaan ja siinäkin taisi olla todellisuudessa muutama prosentti alakanttiin. Kaikki tiedostivat että yhdenkin jakson voittaminen olisi iso yllätys.

IPV asteli avausotteluun ennakkoluulottomasti ja jatkoi saman hurmoksen siivittämänä johon oli runkosarjan päättänyt. Sensaatio oli valmis kun Keisarit oli kaadettu vieraskentällä playoffien avausottelussa. Toisen pelin ensimmäinen jakso näytti että Manse heräsi ja IPV:llä ei ole enää tässä sarjassa sanaakaan sanottavana. Ja mitä vielä, toinen jakso puristettiin voitoksi ja supervuorossa laitettiin paitsi pesäpalloa seuraava niin koko muukin urheilu-suomi ihmettelemään mitä täällä on tapahtumassa. Siinä vaiheessa varmasti itse kullakin alkoi nälkä kasvaa syödessä, vaikka asiantuntijat kuinka muistuttelivat että 2-0 johtoasemassakin IPV:n jatkopaikan todennäköisyys on 30% luokkaa.

Kolmanteen peliin mentäessä koettiin lopulta ehkä se sarjan suurin käännekohta kun IPV:n etukentän johtohahmo Keinänen oli sairastunut ja olikin sitten loppusarjan sivussa. Jo siinä annettiin kohtuuttomasti tasoitusta että Pietisen käsi oli entuudestaan hajalla ja tämän johdosta jouduttiin pitämään varminta lyöjätykkiämme kopparina. Nyt Keinäsen tilalle kaivettiin valmennuspäällikkö Ylitalo, jonka otteista pelaamattomuus paistoi läpi vaikka mielestäni muuten paikkansa täytti tilanteeseen nähden hyvin. Tänäänhän siellä sitten olikin viime kauden lukkari Sikiö ulkokentällä räpylä kädessä, joten jos tästä olisi jatkoon lopulta menty niin satukirjaksi tätä olisivat vuosien päästä näitä kertomuksia lukevat luulleet.

Kolmannen ottelun ensimmäisen jakson neljännen tasoittavalla oli ensimmäinen sarjan kulminaatiopiste kun IPV yritti puolustaa jaksojohtoaan. Se kääntyi lopulta juoksun erolla Manselle ja voi vaan spekuloida mitä olisi tapahtunut kun Manse olisi kolmannessa ottelussa tullut 2-0 sarjatilanteessa jaksotappio niskassaan toiselle jaksolle, kun siinä kohtaa näytti puristavan mailaa kokeneetkin palkkasoturit. Manse sen lopulta hoiti ja kaikille lienee selvää siinä vaiheessa että se IPV:n viimeinen sauma tulee olemaan neljäs ottelu Ukonniemessä.

Eilisestä neljännestä ottelusta muodostui varsinainen spektaakkeli IPV:n onnistuttua nipistämään ensimmäisen jakson niukasti itselleen. SIsäpeli oli läpi ottelun tukkoista ja lyöjäjokeri Piiraisen suorituksen jopa koomisia, mutta IPV:n tämän kauden kulmakiveksi muodostunut pitävä ulkopeli antoi mahdollisuuden taistella voitosta. Tämä tuhkimotarina olisi saanut ansaitsemansa päätöksen kun yhdellä tehdyllä juoksulla olisi napattu voitto ulkopelin turvin kotareissa. Lopulta se jäi yhden palon päähän, kun viime kauden IPV:ssä pelannut Jussila hiljensi viimeisenä lyöjänä jo seisomaan nousseen hurmoshenkisen kotiyleisön. Urheilua karuimmillaan ja kauneimmillaan.

Kuten tänään nähtiin ja osattiin odottaa, niin viides peli oli käytännössä ratkennut jo edellisenä iltana. IPV toisen jakson alussa Piiraisen läpilyönnillä hieman koitti hätyytellä Mansea, mutta siinä vaiheessa tamperelaiset olivat jo nousseet kuilun partaalta ja pelasivat hyvällä itseluottamuksella kun puolestaan IPV:llä oli tankit aivan tyhjänä.

Aivan uskomaton kausi ja tässä melkein iso mieskin herkistyy kun miettii miten hienoja kokemuksia tämän kesän aikana on saanut joukkueen matkassa elää.

Kiitos IPV ❤

Mielettömän hyvä kirjoitus ja tiivistys, kiitos tästä! Kylmät väreet meni läpi useamman kerran tätä tekstiä lukiessa.

 

[Vallo-Peikko]

@Jymäkkä kirjoitti ennen pudotuspelien alkua, että unelmissa voitto. Hymyilin ja ajattelin, että pidetään unelmissa nyt kuitenkin jaksovoitto. JA MITÄ VIELÄ, kaverit repii 2 voittoa ja kolmaskin palon päässä.

Tätä tarinaa kun kertovat vuosien päästä, niin voidaan sanoa, että me muuten elettiin sitä.

Ja viime sunnuntaina paikanpäällä Ukonniemessä, en ole koskaan tuntenut urheilun saralla mitään niin hienoa. Upea yleisö ja joukkue, unohtumaton ilta.

 

[Pelimies]

@Jymäkkä kirjoitti ennen pudotuspelien alkua, että unelmissa voitto. Hymyilin ja ajattelin, että pidetään unelmissa nyt kuitenkin jaksovoitto. JA MITÄ VIELÄ, kaverit repii 2 voittoa ja kolmaskin palon päässä.

Tätä tarinaa kun kertovat vuosien päästä, niin voidaan sanoa, että me muuten elettiin sitä.

Ja viime sunnuntaina paikanpäällä Ukonniemessä, en ole koskaan tuntenut urheilun saralla mitään niin hienoa. Upea yleisö ja joukkue, unohtumaton ilta.

Samassa paikassa oltiin ja samoin koettiin. Kyllä itselläkin sunnuntai menee ihan kärkeen urheilukokemuksissa.

 

[Pesäpallisti]

Samassa paikassa oltiin ja samoin koettiin. Kyllä itselläkin sunnuntai menee ihan kärkeen urheilukokemuksissa.

Kyllä nostan vielä korkeammalle torstain pelin ja tunnelman supervuorossa sekä kotiutuslyöntikilpailussa. Se oli jotain sellaista mikä meni syvälle ja jäi sinne loppu elämäksi. Toivottavasti tästä jää niin syvä muistijälki muillekin kannattajille, että saataisiin jo runkosarjassa enemmän tunnelmaa ja lisää väkeä paikalle. Sillä tavalla saadaan myös tasaisesti vahvistettua joukkuetta, kun euroja virtaa seuran kassaan.

 

[Imatranmies]

Näin uutisvuoksessa hetki sitten:
”
Jokerikotiuttaja Piiraisen lisäksi Redseistä on poistumassa liki kaikkien kärkiseurojen havittelema Juho Keinänen. Paluumuuttajia Ukonniemeen on tulossa jo siksikin, että Superpesiksen kärkiseuroista löytyy ainakin yksi koti-ikävää poteva menestynyt imatralaiskasvatti.

Pelaajien määrällä mitaten joukkue ei tule paljoa muuttumaan.

– Vuodet IPV:ssä ovat olleet hienoa, vaikkakin sairastelun takia hankalaa aikaa. Kai tässä voi myöntää, että jatkan IPV:ssä vuoden sopimuksella, mutta nyt lähden kaljalle, Hyötyläinen naurahti.

 

[Vallo-Peikko]

Hyötyläinen, JESS!!!!!!! 💪

EDIT:

Luin Uutisvuoksen jutun ja siinä ei puhuttu sanallakaan Toivolan lähtemisestä. Toivo elää!

 

[Pete31]

Hieno loppukausi! Voi kun keväällä katsojat muistaisit tämän ja lähtisivät taas joukolla pelejä katsomaan!

 

[Imatranmies]

Kyllähän toi vahvasti Laaksolta haiskahtaa.

 

[Neljäs jokeri]

Laakso sieltä tulee. Varmoja poistujia ei omaan korvaan ole kuulunut Keinäsen ja Piiraisen lisäksi muita. Eli toivo elää että Toivola saadaan pidettyä! Tulopuolella sen sijaan muutama todella mielenkiintoinen nimi Laakson lisäksi. Katsotaan tilannetta pleijareiden JA putoamiskarsintojen päätyttyä

Ja Hyötyläinen on kaljansa ansainnut!!

 

[Imatranmies]

Joo Haminan suunnalta myös joitakin tulijoita saattas olla tuloillaan.

 

[saveron viritys]

Hattua otan päästä Redsien taistelulle. Noihin vastoinkäymisiin mitä teidä jengille osui olisi moni luovuttanut. Ei kuulun teidän poikien sanavarastoon. Tsemppiä pojille ja etiä päin sano mummo lumessa👍

 

[Kulumalippu]

Odotuksiin nähden erittäin hieno kausi. Hyvin haastoivat vielä isoa Manse PP:tä mutta ei vaan ollut katkomaan. Paikathan oli muutamaan otteeseen.

 

[Jymäkkä]

Hyötyläinen, JESS!!!!!!! 💪

EDIT:

Luin Uutisvuoksen jutun ja siinä ei puhuttu sanallakaan Toivolan lähtemisestä. Toivo elää!

Joo, mahtava jatko, mutta taas vaan se 1 vuosi...Mutta sekin siis todella tärkeä. Hyötylöinen nousi nyt syksyllä semihyvästä huipun puolelle, ja kyllä kutittelee ajatuskin, että saisi taas pelata koko kauden ilman vammoja, mihin pystyiskään.

 

[Rivi3]

Nyt kun tässä on pari tuntia kautta sulatellut niin ei voi olla kuin pirun ylpeä joukkueesta. Tässä oma kausiyhteenvetoni ajatusten virran muodossa:

Viime kausi oli itselle iso pettymys, paperilla oli sellainen nippu että kolme perättäistä 9.sijaa oli tarkoitus muuttaa jopa taisteluun mitalipeleistä. Homma ei kuitenkaan missään vaiheessa lähtenyt rullaamaan, vaikka lopulta pudotuspelipaikasta taisteltiin vielä viimeisellä kierroksella - tuloksena se tuttu ysisija jälleen.

Kauden jälkeen palkkasoturi Jussilan poistuminen oli ollut selvää jo pitkään, mutta syksyn mittaan kun keskivaiheen joukkueet alkoivat tyhjentää meidän kärkeä pelaajista mietin jo hetken aikaa koko pesäpallon tulevaisuutta Imatralla; ei kai vaan jälleen edessä ole hallittu alasajo ja uuden vauhdin hakeminen alasarjoista.

Jussilan, Nurmion, Partasen ja Vilanderin lähdöt kirpaisivat, mutta erityisen pahaa teki Juuso Latun lähtö Kiteelle. Lattu oli IPV:n uuden tulemiset kasvot ja oma kasvatti, joka kuitenkin näki Kiteen paremmaksi paikaksi pelata pesäpalloa. Juurikin tästä syystä myönnän nauttineeni tällä kaudella myös Kiteen kyykkäämisestä IPV:n menestyksen ohella.

Superpesikseen nousun jälkeen vaikka sarjasijoitus oli junnannut paikallaan (yhdeksäntenä) niin oli siihen asti kuitenkin tullut tunne että joukkue oli vuodesta toiseen vahvempi ja aina paremmilla menestys eväillä varustettu. Nyt vedettiin matto kerralla jalkojen alta.

Sitä jotenkin loppusyksyn mittaan odotteli lapsenuskoisesti että Valkeapää taikoo jonkin kanin hatusta ja tuo muutaman nimimiehen lähteneiden tilalle. Kun siirtomarkkinoita seuraili ja viimeistään siinä vaiheessa kun autollinen mitään sanomattomia pelaajia roudattiin Siilinjärveltä Imatralle alkoi vahvistua että näillä tullaan menemään. Eniten huolestutti ajankohta tälle pelaajiston täysmylläykselle, koska tuleva kausi oli se kausi jolloin joukkuemäärää supistetaan ja alkoi materiaalin puolesta putoamisuhka näyttämään todelliselta. Samaa mieltä oli myös ns. ”asiantuntijaraati”.

Myönnän että omakin kiinnostus oli vähäisempää mitä koskaan aiemmin ennen kauden alkua. Treenipelien tulokset seurailin sivusilmällä ja tällekkin palstalle palasin viime kauden jälkeen vasta kun runkosarjaa oli jo tovi pelattu. Ja syy siihen miksi palstakirjoitukset alkoivat taas kiinnostaa oli että kentällä oli nähty aivan erilainen IPV mitä odotin näkeväni.

IPV sai uudistuneella joukkueella loistavan lähdön kauteen, kun kausi alkoi kahdella peräkkäisellä kolmen pisteen voitolla. Kolmen pisteen voitot päävastustajista oli jotain mitä ei oltu Imatralla totuttu näkemään. Muualta tulleet miehet osoittivat aika nopeasti omat ennakkoluuloni vääriksi ja osoittautuivat todella tärkeiksi palasiksi. Lisäksi kun alusta asti huomasi Surakan ottaneen talven aikana huimia kehitysaskeleita, oli selvää että IPV ei ensimmäistä kertaa ties kuinka moneen vuoteen anna tasoitusta lautasen ääreltä.

Hyvä startti kauteen hitsasi myös porukan selvästi yhteen, noin tiivistä ja hyvähenkistä porukkaa en muista aiemmilla kausilla nähneeni. Jopa katsojana sai hyvät fiilikset tuuletuksia yms. katselemalla. Odottamattoman hyvän startin jälkeen alkoi usko kasvaa että sarjapaikka tällä porukalla tullaan säilyttämään ja jopa pieni unelma pudotuspelipaikasta elää.

Heinäkuun puolivälin otteluohjelmaa silmäilemällä näytti että se on se paikka jolloin asetelmia sarjataulukossa tullaan vahvistamaan. Sitten lyötiin korona-karanteenilla vasten kasvoja. Otteluohjelmasta pyyhittiin pois kotipelit kolmea sarjan häntäpään joukkuetta vastaan, kahta päävastustajaa ja Mansea vastaan. Jos yhtään osaa urheilumatematiikkaa, on helppo todeta tämän olleen IPV:n kannalta erittäin huono asia. Tämän vuoksi ärsyttää kun jopa mediassa on välistä viitattu IPV:n edenneen pudotuspeleihin koronatauon ansiosta. Toki IPV sai hieman apuja Haminan koronahuilista, jolloin päävastustaja Raahe menetti heitä vastaan tuplapelit, mutta kokonaisuutena näkisin koronatauoista IPV:n jääneen tappiolle niin taloudellisesti kuin sarjataulukon kannalta.

Koronatauolta paluuta varmaan kaikki odottivat hieman pelonsekaisin tuntein, olihan jäljellä erittäin tiivis ja kova loppuohjelma. Redsit kuitenkin palasivat tositoimiin kuin mitään taukoa ei olisi ollutkaan. Päävastustajat järjestään voitettiin ja isoiltakin pystyttiin irtopisteitä nipistämään Sotkamoa lukuunottamatta.

Lopulta homma huipentui Joensuussa ja edellinen ilta meni laskeskellessa erilaisia skenaarioita joilla IPV voisi päästä jatkoon mikäli pisteitä ei Joensuusta irtoa. Näitä laskelmia ei tarvittu vaan loistavan ulkopelin turvin pysäytettiin JoMa ja otettiin tarvittava piste, tai kaksihan sieltä lopulta tuli. Vieläkin tulee kylmät väreet kun sitä klippiä katselee jossa kolme perättäistä hyökkäystä pysäytetään. Ja siellä mailanvarressa ei mitään kesäpoikia ollut, vaan ulkokenttää laittoivat suorittamaan Rautiainen ja Wahlsten.

Pudotuspelit sitten muodostivat oman tarinansa. Manse lähti vedonlyöntitoimistojen mukaan 96% suosikkina ottelusarjaan ja siinäkin taisi olla todellisuudessa muutama prosentti alakanttiin. Kaikki tiedostivat että yhdenkin jakson voittaminen olisi iso yllätys.

IPV asteli avausotteluun ennakkoluulottomasti ja jatkoi saman hurmoksen siivittämänä johon oli runkosarjan päättänyt. Sensaatio oli valmis kun Keisarit oli kaadettu vieraskentällä playoffien avausottelussa. Toisen pelin ensimmäinen jakso näytti että Manse heräsi ja IPV:llä ei ole enää tässä sarjassa sanaakaan sanottavana. Ja mitä vielä, toinen jakso puristettiin voitoksi ja supervuorossa laitettiin paitsi pesäpalloa seuraava niin koko muukin urheilu-suomi ihmettelemään mitä täällä on tapahtumassa. Siinä vaiheessa varmasti itse kullakin alkoi nälkä kasvaa syödessä, vaikka asiantuntijat kuinka muistuttelivat että 2-0 johtoasemassakin IPV:n jatkopaikan todennäköisyys on 30% luokkaa.

Kolmanteen peliin mentäessä koettiin lopulta ehkä se sarjan suurin käännekohta kun IPV:n etukentän johtohahmo Keinänen oli sairastunut ja olikin sitten loppusarjan sivussa. Jo siinä annettiin kohtuuttomasti tasoitusta että Pietisen käsi oli entuudestaan hajalla ja tämän johdosta jouduttiin pitämään varminta lyöjätykkiämme kopparina. Nyt Keinäsen tilalle kaivettiin valmennuspäällikkö Ylitalo, jonka otteista pelaamattomuus paistoi läpi vaikka mielestäni muuten paikkansa täytti tilanteeseen nähden hyvin. Tänäänhän siellä sitten olikin viime kauden lukkari Sikiö ulkokentällä räpylä kädessä, joten jos tästä olisi jatkoon lopulta menty niin satukirjaksi tätä olisivat vuosien päästä näitä kertomuksia lukevat luulleet.

Kolmannen ottelun ensimmäisen jakson neljännen tasoittavalla oli ensimmäinen sarjan kulminaatiopiste kun IPV yritti puolustaa jaksojohtoaan. Se kääntyi lopulta juoksun erolla Manselle ja voi vaan spekuloida mitä olisi tapahtunut kun Manse olisi kolmannessa ottelussa tullut 2-0 sarjatilanteessa jaksotappio niskassaan toiselle jaksolle, kun siinä kohtaa näytti puristavan mailaa kokeneetkin palkkasoturit. Manse sen lopulta hoiti ja kaikille lienee selvää siinä vaiheessa että se IPV:n viimeinen sauma tulee olemaan neljäs ottelu Ukonniemessä.

Eilisestä neljännestä ottelusta muodostui varsinainen spektaakkeli IPV:n onnistuttua nipistämään ensimmäisen jakson niukasti itselleen. SIsäpeli oli läpi ottelun tukkoista ja lyöjäjokeri Piiraisen suorituksen jopa koomisia, mutta IPV:n tämän kauden kulmakiveksi muodostunut pitävä ulkopeli antoi mahdollisuuden taistella voitosta. Tämä tuhkimotarina olisi saanut ansaitsemansa päätöksen kun yhdellä tehdyllä juoksulla olisi napattu voitto ulkopelin turvin kotareissa. Lopulta se jäi yhden palon päähän, kun viime kauden IPV:ssä pelannut Jussila hiljensi viimeisenä lyöjänä jo seisomaan nousseen hurmoshenkisen kotiyleisön. Urheilua karuimmillaan ja kauneimmillaan.

Kuten tänään nähtiin ja osattiin odottaa, niin viides peli oli käytännössä ratkennut jo edellisenä iltana. IPV toisen jakson alussa Piiraisen läpilyönnillä hieman koitti hätyytellä Mansea, mutta siinä vaiheessa tamperelaiset olivat jo nousseet kuilun partaalta ja pelasivat hyvällä itseluottamuksella kun puolestaan IPV:llä oli tankit aivan tyhjänä.

Aivan uskomaton kausi ja tässä melkein iso mieskin herkistyy kun miettii miten hienoja kokemuksia tämän kesän aikana on saanut joukkueen matkassa elää.

Kiitos IPV ❤

Hieno kirjoitus ja tiivistelmä! IPV:n puolella hengitti ja eli varmasti viimeisen reilun viikon aikana 90% pesis kansasta. 1-3 vuoden päästä tässä porukassa pelanneita nimiä on monta vaihtoehtoina, kun Superin parhaita valitaan...Lämpimät onnittelut IPV!

 

[Pesisniilo]

Nyt kun tässä on pari tuntia kautta sulatellut niin ei voi olla kuin pirun ylpeä joukkueesta. Tässä oma kausiyhteenvetoni ajatusten virran muodossa:

Viime kausi oli itselle iso pettymys, paperilla oli sellainen nippu että kolme perättäistä 9.sijaa oli tarkoitus muuttaa jopa taisteluun mitalipeleistä. Homma ei kuitenkaan missään vaiheessa lähtenyt rullaamaan, vaikka lopulta pudotuspelipaikasta taisteltiin vielä viimeisellä kierroksella - tuloksena se tuttu ysisija jälleen.

Kauden jälkeen palkkasoturi Jussilan poistuminen oli ollut selvää jo pitkään, mutta syksyn mittaan kun keskivaiheen joukkueet alkoivat tyhjentää meidän kärkeä pelaajista mietin jo hetken aikaa koko pesäpallon tulevaisuutta Imatralla; ei kai vaan jälleen edessä ole hallittu alasajo ja uuden vauhdin hakeminen alasarjoista.

Jussilan, Nurmion, Partasen ja Vilanderin lähdöt kirpaisivat, mutta erityisen pahaa teki Juuso Latun lähtö Kiteelle. Lattu oli IPV:n uuden tulemiset kasvot ja oma kasvatti, joka kuitenkin näki Kiteen paremmaksi paikaksi pelata pesäpalloa. Juurikin tästä syystä myönnän nauttineeni tällä kaudella myös Kiteen kyykkäämisestä IPV:n menestyksen ohella.

Superpesikseen nousun jälkeen vaikka sarjasijoitus oli junnannut paikallaan (yhdeksäntenä) niin oli siihen asti kuitenkin tullut tunne että joukkue oli vuodesta toiseen vahvempi ja aina paremmilla menestys eväillä varustettu. Nyt vedettiin matto kerralla jalkojen alta.

Sitä jotenkin loppusyksyn mittaan odotteli lapsenuskoisesti että Valkeapää taikoo jonkin kanin hatusta ja tuo muutaman nimimiehen lähteneiden tilalle. Kun siirtomarkkinoita seuraili ja viimeistään siinä vaiheessa kun autollinen mitään sanomattomia pelaajia roudattiin Siilinjärveltä Imatralle alkoi vahvistua että näillä tullaan menemään. Eniten huolestutti ajankohta tälle pelaajiston täysmylläykselle, koska tuleva kausi oli se kausi jolloin joukkuemäärää supistetaan ja alkoi materiaalin puolesta putoamisuhka näyttämään todelliselta. Samaa mieltä oli myös ns. ”asiantuntijaraati”.

Myönnän että omakin kiinnostus oli vähäisempää mitä koskaan aiemmin ennen kauden alkua. Treenipelien tulokset seurailin sivusilmällä ja tällekkin palstalle palasin viime kauden jälkeen vasta kun runkosarjaa oli jo tovi pelattu. Ja syy siihen miksi palstakirjoitukset alkoivat taas kiinnostaa oli että kentällä oli nähty aivan erilainen IPV mitä odotin näkeväni.

IPV sai uudistuneella joukkueella loistavan lähdön kauteen, kun kausi alkoi kahdella peräkkäisellä kolmen pisteen voitolla. Kolmen pisteen voitot päävastustajista oli jotain mitä ei oltu Imatralla totuttu näkemään. Muualta tulleet miehet osoittivat aika nopeasti omat ennakkoluuloni vääriksi ja osoittautuivat todella tärkeiksi palasiksi. Lisäksi kun alusta asti huomasi Surakan ottaneen talven aikana huimia kehitysaskeleita, oli selvää että IPV ei ensimmäistä kertaa ties kuinka moneen vuoteen anna tasoitusta lautasen ääreltä.

Hyvä startti kauteen hitsasi myös porukan selvästi yhteen, noin tiivistä ja hyvähenkistä porukkaa en muista aiemmilla kausilla nähneeni. Jopa katsojana sai hyvät fiilikset tuuletuksia yms. katselemalla. Odottamattoman hyvän startin jälkeen alkoi usko kasvaa että sarjapaikka tällä porukalla tullaan säilyttämään ja jopa pieni unelma pudotuspelipaikasta elää.

Heinäkuun puolivälin otteluohjelmaa silmäilemällä näytti että se on se paikka jolloin asetelmia sarjataulukossa tullaan vahvistamaan. Sitten lyötiin korona-karanteenilla vasten kasvoja. Otteluohjelmasta pyyhittiin pois kotipelit kolmea sarjan häntäpään joukkuetta vastaan, kahta päävastustajaa ja Mansea vastaan. Jos yhtään osaa urheilumatematiikkaa, on helppo todeta tämän olleen IPV:n kannalta erittäin huono asia. Tämän vuoksi ärsyttää kun jopa mediassa on välistä viitattu IPV:n edenneen pudotuspeleihin koronatauon ansiosta. Toki IPV sai hieman apuja Haminan koronahuilista, jolloin päävastustaja Raahe menetti heitä vastaan tuplapelit, mutta kokonaisuutena näkisin koronatauoista IPV:n jääneen tappiolle niin taloudellisesti kuin sarjataulukon kannalta.

Koronatauolta paluuta varmaan kaikki odottivat hieman pelonsekaisin tuntein, olihan jäljellä erittäin tiivis ja kova loppuohjelma. Redsit kuitenkin palasivat tositoimiin kuin mitään taukoa ei olisi ollutkaan. Päävastustajat järjestään voitettiin ja isoiltakin pystyttiin irtopisteitä nipistämään Sotkamoa lukuunottamatta.

Lopulta homma huipentui Joensuussa ja edellinen ilta meni laskeskellessa erilaisia skenaarioita joilla IPV voisi päästä jatkoon mikäli pisteitä ei Joensuusta irtoa. Näitä laskelmia ei tarvittu vaan loistavan ulkopelin turvin pysäytettiin JoMa ja otettiin tarvittava piste, tai kaksihan sieltä lopulta tuli. Vieläkin tulee kylmät väreet kun sitä klippiä katselee jossa kolme perättäistä hyökkäystä pysäytetään. Ja siellä mailanvarressa ei mitään kesäpoikia ollut, vaan ulkokenttää laittoivat suorittamaan Rautiainen ja Wahlsten.

Pudotuspelit sitten muodostivat oman tarinansa. Manse lähti vedonlyöntitoimistojen mukaan 96% suosikkina ottelusarjaan ja siinäkin taisi olla todellisuudessa muutama prosentti alakanttiin. Kaikki tiedostivat että yhdenkin jakson voittaminen olisi iso yllätys.

IPV asteli avausotteluun ennakkoluulottomasti ja jatkoi saman hurmoksen siivittämänä johon oli runkosarjan päättänyt. Sensaatio oli valmis kun Keisarit oli kaadettu vieraskentällä playoffien avausottelussa. Toisen pelin ensimmäinen jakso näytti että Manse heräsi ja IPV:llä ei ole enää tässä sarjassa sanaakaan sanottavana. Ja mitä vielä, toinen jakso puristettiin voitoksi ja supervuorossa laitettiin paitsi pesäpalloa seuraava niin koko muukin urheilu-suomi ihmettelemään mitä täällä on tapahtumassa. Siinä vaiheessa varmasti itse kullakin alkoi nälkä kasvaa syödessä, vaikka asiantuntijat kuinka muistuttelivat että 2-0 johtoasemassakin IPV:n jatkopaikan todennäköisyys on 30% luokkaa.

Kolmanteen peliin mentäessä koettiin lopulta ehkä se sarjan suurin käännekohta kun IPV:n etukentän johtohahmo Keinänen oli sairastunut ja olikin sitten loppusarjan sivussa. Jo siinä annettiin kohtuuttomasti tasoitusta että Pietisen käsi oli entuudestaan hajalla ja tämän johdosta jouduttiin pitämään varminta lyöjätykkiämme kopparina. Nyt Keinäsen tilalle kaivettiin valmennuspäällikkö Ylitalo, jonka otteista pelaamattomuus paistoi läpi vaikka mielestäni muuten paikkansa täytti tilanteeseen nähden hyvin. Tänäänhän siellä sitten olikin viime kauden lukkari Sikiö ulkokentällä räpylä kädessä, joten jos tästä olisi jatkoon lopulta menty niin satukirjaksi tätä olisivat vuosien päästä näitä kertomuksia lukevat luulleet.

Kolmannen ottelun ensimmäisen jakson neljännen tasoittavalla oli ensimmäinen sarjan kulminaatiopiste kun IPV yritti puolustaa jaksojohtoaan. Se kääntyi lopulta juoksun erolla Manselle ja voi vaan spekuloida mitä olisi tapahtunut kun Manse olisi kolmannessa ottelussa tullut 2-0 sarjatilanteessa jaksotappio niskassaan toiselle jaksolle, kun siinä kohtaa näytti puristavan mailaa kokeneetkin palkkasoturit. Manse sen lopulta hoiti ja kaikille lienee selvää siinä vaiheessa että se IPV:n viimeinen sauma tulee olemaan neljäs ottelu Ukonniemessä.

Eilisestä neljännestä ottelusta muodostui varsinainen spektaakkeli IPV:n onnistuttua nipistämään ensimmäisen jakson niukasti itselleen. SIsäpeli oli läpi ottelun tukkoista ja lyöjäjokeri Piiraisen suorituksen jopa koomisia, mutta IPV:n tämän kauden kulmakiveksi muodostunut pitävä ulkopeli antoi mahdollisuuden taistella voitosta. Tämä tuhkimotarina olisi saanut ansaitsemansa päätöksen kun yhdellä tehdyllä juoksulla olisi napattu voitto ulkopelin turvin kotareissa. Lopulta se jäi yhden palon päähän, kun viime kauden IPV:ssä pelannut Jussila hiljensi viimeisenä lyöjänä jo seisomaan nousseen hurmoshenkisen kotiyleisön. Urheilua karuimmillaan ja kauneimmillaan.

Kuten tänään nähtiin ja osattiin odottaa, niin viides peli oli käytännössä ratkennut jo edellisenä iltana. IPV toisen jakson alussa Piiraisen läpilyönnillä hieman koitti hätyytellä Mansea, mutta siinä vaiheessa tamperelaiset olivat jo nousseet kuilun partaalta ja pelasivat hyvällä itseluottamuksella kun puolestaan IPV:llä oli tankit aivan tyhjänä.

Aivan uskomaton kausi ja tässä melkein iso mieskin herkistyy kun miettii miten hienoja kokemuksia tämän kesän aikana on saanut joukkueen matkassa elää.

Kiitos IPV ❤

En mie kehtaa enää mitää kirjottaa, tässä se kaikki oleellinen tuli. Hattu päästä, upea joukkue ja upea suoritus. Iso kiitos myös imatralaiselle pesäpalloyleisölle, oli aivan mahtavat kaksi puolivälieräpeliä Ukonniemessä! IPV:n superiin nousu Haminassa oli yksi elämäni upeimmista hetkistä, mut kyllä nuo kaksi tän sarjan kotipeliä oli vielä hienompia. Jossiteltavaa jää aina, mutta niin urheilussa pitääkin.

Kiitos IPV, kiitos imatralainen pesäpalloyleisö <3

 

[WebSlave]

Nyt kun tässä on pari tuntia kautta sulatellut niin ei voi olla kuin pirun ylpeä joukkueesta. Tässä oma kausiyhteenvetoni ajatusten virran muodossa:

[--]

Aivan uskomaton kausi ja tässä melkein iso mieskin herkistyy kun miettii miten hienoja kokemuksia tämän kesän aikana on saanut joukkueen matkassa elää.

Kiitos IPV ❤

Yrittelin itse kirjoittaa jonkinlaista kiitoskirjettä kaudesta, mutta onhan Palloveikko melko täydellisesti paketoinut sen tuossa.

Surakan nousu puolen kauden superpesiskokemuksella IPV:n ulkopeliä pyörittäväksi pelaajaksi ja sarjan puhutuimmaksi lukkariksi on täysin Redsien tuhkimotarinaan verrattavissa. Sitä on ollut ilo seurata IPV:n matkan ohessa. Ja nyt jo puhutaan, että Surakan pelityyli tulee muuttamaan muidenkin lukkarointia. Melkoista.

Me IPV-fanit olemme tällä kaudella saaneet niin paljon enemmän kuin uskalsimme odottaa ja toivoa. Herkistääkö? No totta kai herkistää. Myös lukiessani Palloveikon juttua. Ja se on hyvä.

 

[MorjenstaPöytään]

Huhhuh. Nyt on kyllä todella tyhjä olo. Hitto miten upea kesä ja kausi takana. Eihän tätä kaikkea sisäistä edes heti. Ja mitä tunteita saatiin kokea peleissä niin katsomoissa kuin ruudun äärellä. Laidasta laitaan aivan kaikkea. Toisaalta olis hirveästi asiaa mitä kirjoittaa ja toisaalta pää lyö ihan tyhjää. Eilisessä pelissä tuli tippa linssiin. Olo on kiitollinen, ylpeä ja päällimmäisenä kovin haikea. Pesis on vaan niin hienoa!!

 

[Näpyttelijä]

Kiitos erinomaisesta kaudesta ipv, Jani, Mehu ja kaikki osalliset niin ja manselle onnittelut

 

[Observer]

Onnea IPV! Nyt tuli parin pykälän parannus sarjasijoitukseen, ei enää yhdeksäs vaan nyt jo 7. sija. Siitä on hyvä ponnistaa ylemmäs.