Kivahan se olisi kunnareiden paukuttelua katsoa, ainakin jos ne olisivat kotijoukkueen kunnareita. Totuus vain on se, että niihin luottaminen ei kanna kovin pitkälle. Ulkokentät ovat jo niin hyviä, ettei sinne kuuluisalle muuntajallekaan lyöminen välttämättä
tuota yhtä juoksua enempää, siinä missä tarpeeksi kauan sitten se oli aina pajatso tyhjäksi.
Nykyään näen todennäköisyydet kunnariin vain, jos pallo vierii tenniskentille kolmospuolelta.
Kai se, mitä yritän sanoa on, että lajin luonne muuttuu ja voittavan pesiksenkin luonne muuttuu. Eikä välttämättä parempaan suuntaan, jos juoksu-iloittelua haluaa nähdä. Ei pelinjohtajan tehtävä ole pelata katsojille sitä peliä, vaan joukkueelle. Tietysti hyvin ulkopelipainotteinen taktiikka saattaa johtaa akuuttiin kassavajeeseen, kun ei ainakaan uudet katsojat osaa arvostaa suorituksia kentällä, kun niistä ei pisteillä palkita.
Mutta minkäs teet. En silti usko, että esimerkiksi Vimpeliä, Mansea tai Kouvolaa vastaan kannattaa rallattelemaan lähteä. Kyllä nämä lähtökohtaisesti aina on muutaman juoksun pelejä nykyään.
Kyllä me rallattelemaankin tänä kesänä vielä ehditään, enkä edelleenkään katso sarjataulukkoa. Tärkeintä olisi säilyttää taisteleva ilme, eikä näyttää siltä, että vituttaisi pelata tuolla kentällä, mihin minusta vähän JoMaa vastaan syyllistyttiin. Olosuhde voi olla tälläkin viikolla heikko kuten silloin, mutta niin vaan JoMa kimmersi riittävän määrän juoksuja, vaikka varmasti ei pelaaminen ollut herkkua heillekään.
Isossa kuvassa liitto joutuu kyllä yhteenvedossaan miettimään, oliko tämä sarjajärjestelmä sittenkään ihan paras, jos riski tällaisista säistä on näin iso ja ihmiset jäävät enenevässä määrin kotiinsa.