Pitääköhän tässä ruveta varomaan sanojaan? Kun viime pelin jälkeen kirjoitin siitä konservatiivisesta pelikirjapelistä, jossa puuttui läpäreiden haku, kolmansien lyöntien päivänselvä kopittelu antaa lukkarille mahdollisuuden nostaa aina huoletta tolppaa ja peliä edistetään vain pakkotilanteissa.
Eilen sitten lyötiin läpi useampaan otteeseen eri puolilta kenttää, otettiin ilmainen kolmosvaihto tolppasyöttöön taktisella hudilla (toki Ikonen paloi itse ykköselle) ja merkkiä oli päällä myös 2-3-tilanteessa. Jos Pokela luet tätä, niin voin kyllä tulla sinne kaarellekin konsultoimaan 😁 no, leikki leikkinä, kyllähän Tahko eilen näytti ihan erilaista peliä kuin tähän mennessä.
Eiliseltä erityispisteet jaetaan Kaapo Kalmarille. Sekä sisällä että ulkona ennakkoluulotonta pelaamista ja täytyy toivoa, että Kaapolle löytyy rotaatiossa peliaikaa ulkokentällä myös kaikkien ollessa kunnossa. On nimittäin investointi myös tulevaisuuteen, kun annetaan kundille mahdollisuuksia kehittyä.
Yksi pelin pienistä hetkistä oli Luka Raesmaan pomppu, kun piti ukkoa saatella kolmoselle. Vaikka kenttä kiistatta tukikin tuollaista lyöntiä, niin teki vaikutuksen. Lisää treeniä ja rutiinia alle, niin meillä on kakkoskärkeen lisää leveyttä.
Alasesta kun oli puhe, niin monilta osin hyvä peli. Yksi puhdituttava asia kuitenkin on. Tahkolle on ominaista, että paletti sekoaa yksittäisten vuorojen ajaksi ja niissä tulee räpylä- ja pelinlukuvirheitä. Niissä hetkissä toivoisin lukkarin ottavan tempon alas, jotta ulkopeli voi resetoida tilanteen. Alasella hitaammassakin rytmissä tempo pysyy korkealla räjähtävine liikkeineen ja heittelyineen. Tahko on kuitenkin osoittanut, että pystyy nollaamaan pahatkin erheet vuorojen välillä, eikä kyse ole varsinaisesti ulkopelin huonoudesta. Eilen esimerkki tästä oli 1J3T, kun Kopla toki löi todella hyviä lyöntejäkin, mutta jotenkin jäi maku, että koko Tahkon ulkokentällä oli kiire Alasen tempon kanssa - tai ei jäänyt ainakaan aikaa nollata tilannetta.
Toinen korjaamista vaativa tilanne on sekundääristen palojen määrä. Jos tekee keskimäärin yhden palon/vuoro epäonnistuneilla kopeilla tai takavaihdoilla ja kolmannen laittomilla, vaikeutuu sisäpelin pyörittäminen jo aika paljon. Kun se yksikin palo vaikuttaa jo helposti siihen kuinka sisäpelin jatkuvuutta voi pyörittää. Esimerkiksi Kontiolla taisi olla eilen 3 onnistunutta kärkilyöntiä, kaksi epäonnistunutta ja kolme tilastoissa "näkymätöntä" paloa. Eikä tämä ollut haukku Attra kohtaan, edelleen on hienoa katsoa kun lyödään rohkeasti saumoja puhki jo 1-vaihdossa.