Nyt on kyllä pakko käyttää jo melko rumaakin ilmaisua: Arka ja pelokas Tahko tuli totaalisen persraiskatuksi ensimmäisellä jaksolla.
Jos siellä ei nyt pukukopissa ole sekä pelinjohdon että pelaajiston puolelta kirosanoja ja nyrkin lyömistä pöytään vaan vain jotain ”pikkutarkennuksia” niin sitten kannattaa kotimatkalla miettiä että minkä on muututtava jo ensi talveksi.
Jos tänään tulee turpiin niin voi kyllä sanoa, että totaalisen ansaitusti. Kun noin kategorisesti käytännössä lähes kaikki (rajaisin ulos käytännössä vain Raesmaan) joukkueessa pelaavat alle oman tasonsa, niin silloin perimmäinen syy ei ole niissä yksilöissä vaan jossakin muualla.
Ja jos tämä tästä vielä voitoksi kääntyisi ja huomenna Pihkalassa pelattaisiin ja sekin voitettaisiin niin olisi kyllä maailman seitsemäs ihme. Sieltä pitäisi nyt pukukopista marssia kentälle sellainen Tahko, joka on viimeksi nähty joskus kesäkuussa (tai tarkemmin ottaen oikeastaan viimeksi kesällä 2023).
Aina haluaisin uskoa ja kannustaa haastavillakin hetkillä, mutta nyt on kyllä vaikeampaa valaa itseensä uskoa kuin miesmuistiin.
Nyt ollaan niin pohjalla että tästä on joko suunta ylöspäin tai sitten jäädään tänne lillumaan. Viime vuonna Tahko hävisi puolivälieräkarsinnat taistellen. Tämä jakso näyttää häviääkö Tahko tällä kaudella puolivälieräkarsinnat arkajalkaisena ja pelokkaana käytännössä voiton vastustajalle luovuttaen. Ensimmäinen vuoropari käytännössä jo kertoo onko Tahkosta enää tämän sarjan kääntäjäksi.
