Minua mietityttää myös voiko erilaisilla lyöntijärjestyksen muuttamisilla saada kovinkaan paljon tulosta aikaan. Jos nykyiset pelaajat eivät vain pysty parempaan?
Eikai sitä kukaan tiedä, mutta jotenkin hölmöltä tuntuisi ajatusmalli, jossa ei tehdä mitään koska ei tiedetä voiko rikkinäistä korjata. Olen jo aiemmissa viesteissä omaa ajatteluani avannut/sivunnut, mutta nostan nyt vielä kolme peluutuksellista pointtia:
1) esimerkiksi eilen meidän kapean osaston kärkinimi oli pääasiallinen kakkostilanteen purkaja, koska pelataan käytännössä kahdella jokerilla. Nykypesiksessä jokerien merkitys sisäpelille on todella suuri, Tahko käy vajailla sylintereillä sen osalta
2) Ikonen ja Toikka on laskettava verrattain hitaiksi pelaajiksi, joista ei lähdetä peluuttamaan ellei ole pakko. Lisäksi alkukauteen verrattuna Patovan jalkoja tunnutaan säästeltävän, liekö sitten pientä vaivaa vai luottoa Alasen vaihtopeliin oli vain enemmän kuin Raesmaan.
3) kun se kärki ei toimi tällä hetkellä optimaalisesti, keskipalkki (Ikonen, Toikka, Patova) jää harmittavan usein alikäytölle, eli hypätään yli tai joutuvat vääriin hommiin. Samaan aikaan kohdassa yksi meillä ei ole jokeria jota voisi käyttää kakkostilanteen purkuun tai kotiuttamiseen Nisun ohella.
Aiemmin totesin aika jyrkkään sävyyn, ettei Raesmaa ole tai hänestä tule huippuetenijää. Nyt olen parissa pelissä katsellut vähän tarkemmalla silmällä, niin olen valmis loiventamaan mielipidettä. Ei ole tällä hetkellä, mutta kovalla kovalla duunilla hänestä voi sellainen tulla. Juoksu kulkee ihan hyvin, syöksy on silmämääräisesti tehokas eikä "kaatuminen" tai rojahdus. Ongelma on se ominaisuus, mikä huippuetenijöiltä löytyy. Nimittäin lähtö. Raesmaa on kovin staattinen kärkkyjä. Katsokaapa seuraavassa pelissä Eskelisen työmäärää pesäväleillä. Kundi on jatkuvasti pienessä liikkeessä, mikä edesauttaa ensimmäistä räjähtävää askelta. Lisäksi Eskelisellä on käsittämätön kyky lukea lukkaria. Eskelinen lukee syötön lähtöhetken todella hyvin, mikä tekee osaltaan eroa. Yleensä puhutaan ajoista, mutta mitäs jos ajatteleekin matkassa? Se yhden askeleen "varastaminen" lähdössä onkin 0,5-1 metrin ero pesälle saapuessa. Tuolla matkalla saa olla aikamoinen kiituri, että juoksemalla ottaa tuolla ammattimaisesti fysiikkaa harjoittelevien keskuudessa kiinni.
Esimerkiksi Jesse Eskelisellä kyseinen ominaisuus siis on. Ja Teemu Nurmiolla. Ja juuri se on asia, mikä saa myös lyöjän (tässä tapauksessa Eskelinen) näyttämään paremmalta. Mutulla sanoisin, että Luka ei voita pesänvälejä, mikä vaikuttaa suoraan myös Eskelisen lyöntiratkaisuihin. Kun ei lyö omia parhaita lyöntejään, prosentit putoavat jo sillä, eikä Eskelinen nyt mikään sarjan paras ykköstilanteen purkaja ole "Nurmiollakaan".