Kirpeä loppu totta kai, mutta, kuten Arffman tapaa aina jutuissaan kirjoittaa, ” mitä peli kertoi” Tahkosta? Minulle se kertoi, että pelaamisessa oli paljon hyvää, aiempia pelejä parempaa, ja että Tahko on näkö- ja iskuetäisyydellä näihin ylemmäksi rankattuihin joukkueisiin nähden (no, Sotkamosta ja Vimpelistä ei vielä tiedä). Tässä pelissä jopa edellä siihen toisen jakson viimeiseen lyöntiin asti. Tähän peliin asti ainakin itse olen ollut kovin epävarma, mikä Tahkon asema on suhteessa ylemmäksi rankattuihin.
Se, mitä tapahtui Nikkasen ratkaisevan lyönnin (ja Tahkon virheen) jälkeen, on sitä mitä urheilussa aina silloin tällöin tapahtuu lajista riippumatta. Toiselle tulee henki päälle ja kaikki onnistuu ja tulee rumia lukemia. Mutta ei ne lukemat yleensä hetkauta sitä yhtä peliä pitemmälle vaan seuraavissa peleissä palataan normaaliin. Itse asiassa kysymykseen, ”mitä peli kertoi” Koplasta, vastaus on, että sen, mikä jo tiedettiinkin, eli että pelit ailahtelevat suuresti pelistä toiseen ja myös pelien sisällä, ja kaiketi tämä on myös joukkueelle haaste ajatellen vaikkapa syksyn ratkaisupelejä.