Vai olisiko myös niin, että ihan eri tason vastustaja, erityisesti eri tason ulkokenttä ja lukkari vastassa kuin mitä on ollut moneen edelliseen peliin. Ei mitenkään siis erityisen yllättävää, että koko joukkueen tekeminen näytti monta astetta vaikeammalta, ja myös oli sitä.
Suoritukset on aina suhteessa vastustajaan. Se, mikä toimi helposti Kossua vastaan, ei toiminut Mansea vastaan, eivätkä kokeneet pelaajat varmasti niin olettaneetkaan. Tämä selittää osan vaikkapa harhaheitoista. Mansea vastaan tiedossa on, että monessa tilanteessa palon tehdäkseen heiton täytyy lähteä sadasosasekunnissa ja vaikka kuinkakin vaikeasta tilanteesta ja se tuo suoritukseen mukaan riskitekijöitä, jotka sitten eilen näkyivät harhaheittoina.
Tilannekin vaikuttaa. Pelin alussa lähdettiin varmastikin haastamaan Mansea tosissaan, mikä näkyi sitten virheinä ja Manse siksikin karkasi. Mutta toisen jakson 3. vuorossa, jossa tilanne oli 1-1 pelattiin tosi järkevästi ottamalla kaksi varmaa paloa jälkietenijästä sen sijaan, että olisi yritetty riskillä paloa etuetenijästä. Se toimi hyvin siinä tilanteessa ja päästiin tasatilanteessa kolmannen tasoittavalle ja siinä juoksun johtoon. Neljännen aloittavalla taas katsottiin, että olisi tärkeää saada palo Mansen kärjestä alle etteivät pääse rummuttamaan useita kotiutustilanteita ja siksi kai kopparit ottivat riskin, mikä kostautui, kun pallo putosikin rajojen sisälle (vai osuiko palloa väistävään koppariin?).
Mitä tulee haikailuihin 90-luvusta, niin nyt erityisesti ulkopelaamisen taso parhailla joukkueilla on ihan toista kuin silloin. Eilen sen näytti Manse - ei tainnut olla virheen virhettä, ja monta häikäisevääkin suoritusta taisi olla mukana. Mutta on Tahkokin muutamiin täysin virheettömiin ja ja hyvän tason ulkopeleihin tällä kaudella pystynyt. Totta kai itseä parempia joukkueitakin vastaan niihin pitäisi pystyä, mutta se on vain silloin monin verroin vaikeampaa. Siihen tuskin auttaa muu kuin lisäkokemus kovista peleistä.