Kovasti mielipiteet vaihtelevat edellä. Joidenkin mielestä oli ihan hyvä peli (Tahkolta), joidenkin mielestä huono (molemmilta). Kallistun itse enemmän edellisen kannalle. Olin yllättynyt, kuinka tosissaan ja näytönhaluisesti Jymy pelasi (kuten Mansekin maanantaina). Ei ollut lepsuilua eikä varmistelua, ja kyllähän Komulaisenkin pitkä ja kiihkeä luennointi tuomarille tuossa kiistatilanteessa sekin sitä osaltaan todisti. Tuota asennetta voi pitää vaikkapa jonkinasteisena kunnianosoituksena Tahkolle.
Kun Jymy pelasi noin ja Tahko yritti yhtä tosissaan pistää kampoihin, tuloksena oli oikeastaan aika luonnollisesti tuollainen peli, joka ehkä näytti huonommalta mitä oli. Tahko kimmoitteli ihan hyvin pelissä mukana, olkoonkin että tuosta peluutuksesta olen esim. Boutin kanssa samaa mieltä. Mutta kyllä minusta oli myös Jymyn ulkopelin hyvyyttä, että Tahkon sisäpeli oli vaikeaa. Ei siellä aukkoja ollut eikä kämmäilty. Minusta tuo näkyi ehkä selvimmin Huuskon kohdalla. Hänen näpynsä ja kovat maalyönnit ovat tehonneet pitkin kesää alemman kastin ja keskikastin joukkueita vastaan, mutta Jymyn kenttää vastaan näpyt olivat liian helppoja ja maakovia (tai keskipomppuja) hän ei edes yrittänyt.
Minusta sekä Mansen että Jymyn pelit olivat Tahkolle hyvää oppia. Kyllä pitkää etumatkaa sarjan kärkijoukkueisiin on saatu tänä kesänä hieman kurottua kiinni, mutta Mansen erityisesti lyöntipeli parhammillaan on yksinkertaisesti niin hyvää, että vain läpilyönneillä pystytään sitä vastaan pärjäämään (eli ero oli tuossa pelissä eka ja toka jakson välinen ero). Jymyä vastaan taas ei ole varaa niihin muutamaankaan ulkopelivirheeseen tai hieman vajaiksi jääneisiin suorituksiin, joita tänään tuli (mutta ei siis todellakaan monta, vaan kokonaisuutena ulkopeli oli ihan hyvää). Ilman niitä molemmat jaksot olisivat päättyneet tasan.
Sisäpelissä taas oltiin ja ollaan muutamiakin piiruja enemmän jäljessä. Jos muistellaan millä oletuksilla kauteen lähdettiin, niin noita erottavia piiruja olisi hieman vähemmän, jos Nikkanen olisi siinä lyöntikunnossa, jossa hänen ennen kautta oletettiin olevan. Jos olisi, niin tänään se olisi mahdollistanut lyöntijärjestyksen reivaamisen hieman eri muottiin siinä kriittisessä kohdassa, jossa olisi tarvittu enenmmän tilanteita Korhoselle, joka on tällä hetkellä kauden parhaassa iskussaan. Ei Korhonenkaan kovin montaa juoksua enempää olisi lyönyt, mutta jos tilanteita olisi ollut enemmän, niin sen pari hyvinkin - aivan kuten kaimansa vastustajajoukkueesta.
Vaikka käytänkin tuossa jos-sanoja, tarkoitus ei ole jossitella voi voi kun peli taas menetettiin mielessä vaan osoittaa niitä kohtia, joissa Tahkon ero kärkijoukkueisiin tällä hetkellä syntyy.