Jatketaan nyt sitten toisella jaksolla:
Peli lähti kohtalaisesti rullaamaan, mutta sitten iski taas hyperaktiivisuus ja otettiin 1-3-tilanteessa yllätysmerkillä kotiin. Lopputuloksena palo ja kärki kakkospesällä. Joukkueesta paistaa pienoinen henkinen takajumi, eikä sitä kyllä auta että pelinjohtaja painaa kaasun pohjaan ja hyökkäys on joka numerolla päällä. Tai siis se voisi toimia laadukkaampia joukkueita vastaan, mutta KossU ei ole minun papereissani Tahkoa laadukkaampi joukkue, edes ilman Nikkasta ja Alasta.
Toisessa sisävuorossa kakkoskärkeen käytettiin jälleen Vierimaa, mutta tilannettapa ei taaskaan tullut. Sen sijaan, kun viimeinen lyöjä oli numero kuusi, Kore tuli lyömään hänen jälkeensä yhden palon tilanteeseen, jossa kärki oli kolmosella ja kakkospesällä tuulennopea Haukkala. Olisiko Vierimaalle voinut olla enemmän käyttöä Haukkalan edessä, jotta kotiutettavana olisi ollut kaksi kelvollista etenijää?
Kolmannessa sisävuorossa meinasi siinäkin kakkoskärjestä palo, kun Hokkasen koppi epäonnistui. Mutta tilanteesta selvittiin ja mitäs tapahtuikaan? Ykköskärjessä Vartama pääsi kentälle ja Vikin saattelemana kakkoselle, mutta Vikström itse ei päässyt. Takataskussa oli kuitenkin KÄYTTÄMÄTÖN VIERIMAA, joka täytti ykkösen. Lopputuloksena onnekas juoksu, mutta tilanne jatkui kun siellä oli Vierimaa kentällä ja syntyneistä ajoista Korhonen kävi tälläämässä VIERIMAAN KOTIIN. Ja juuri kun luulin, että tilanne sai parhaan mahdollisen päätöksen, peliä jatkettiin kakkoskärjestä kahdella palolla ja saatiin lyöntivuoro jäämään numeroon kahdeksan, mikä tarkoitti sitä, että Rantatorikan oli pakko peluuttaa peliä suoraan ykköskärjestä neljännessä vuorossa.
Neljäs vuoro alkoi huonosti, mutta sieltähän se käyttämätön Vierimaa porhalsi kentälle ennen Huuskon lyöntivuoroa. Mitään sen kummempaa lopputulosta se ei tuottanut, mutta nopeat jalat oli kentällä, eikä KT:n tarvinnut lyödä tyhjään kenttään.
Tässä olympialaisten aikaan on noussut tapetille urheilijoiden paineet. Vaikka Superpesis nyt ei ole näyttämönä koko maailmalle, se ei tarkoita etteikö alitajunta voisi painaa myös siellä pelaajien keskuudessa. Kun peli ajautuu pisteeseen, jossa luodaan tarpeeton paine kakkoskärjelle (käyttämällä myös jokereita) ja sitä kautta vielä normaalia suurempi paine ykköskärjelle, lopputulos on tuloksen kanssa kamppailevalle joukkueelle harvoin positiivinen.
Yleisesti kun joukkueurheilussa joukkueilla on vaikeuksia, puhutaan tilanteen rauhoittamisesta, perusasioihin keskittymisistä ja omiin vahvuuksiin luottamisesta. Tahko toimii tällä hetkellä Rantatorikan johdolla täysin päinvastoin. Mitä vaikeampaa on ollut, sitä enemmän laikoissa ja peluutuksellisissa ratkaisuissa on ollut kikkailun makua. Ja kaikkihan tietävät mitä tapahtuu, kun Koistinen kikkailee - yleensä sattuu muuten Juhaa leukaan. Niin olisi voinut hyvinkin käydä myös tänään, mutta KossU oli vain luokattoman huono toisella jaksolla ja superissa.
Supervuoro oli loistavaa suorittamista sisällä, omia parhaita ratkaisuja. Ensin Pädi löi pystärin väliin, Vikström ensin ykkösrajanäpyllä Vartama kakkoselle ja perään puolittainen läpilyönti kakkospuolelta. Perään sitten Korhonen kiersi kunniaa lyötään kakkosluukusta läpi. Ja huomionarvoista oli, että Korhonen tuli heti Huuskon (#3) jälkeen lyömään, ei myöhemmin. Jälleen kliseisiin: ensimmäisen pinnan merkitys on jättimäinen. On ehkä syytä miettiä, pitäisikö Koren olla aina palottomassa tilanteessa ensimmäinen mies lyömässä? Kahdella tai jopa yhdellä palolla on perusteltua miettiä lyöntivuoroa jo seuraavaan sisävuoroon, mutta palottomassa tilanteessa Kore voisi hyvinkin tulla lyömään ensimmäisenä, kyllä sieltä jää muillekin vielä yritettävää tai sitten vain purkaa tilanteen ja kokeilee kakkoskärjestä uudella draivilla.
