En tiedä kommunikoidaanko, mutta sen tiedän amatöörikokemuksellakin muista pallopeleistä, että jos pelin tuoksinassa pelaaja on aikonut jotain tehdä, on aika vaikea keskeyttää nopeassa pelitilanteessa aikomustaan, vaikka saisikin informaation, että toinen on tulossa samaan tilanteeseen.
Elkiltä hyvä viesti, tähän kommenttiin haluan vielä jatkaa. Amatööripalloilun ja tuollaisen ammattimaisemman touhun yksi ero on kommunikaatio. Ei vain pelin aikainen, vaan yhtälailla pelien välinen. Valmentaja, pelinjohtaja, mikä missäkin lajissa on, voi määrittää asioita tiettyyn pisteeseen, sen jälkeen vastuu siirtyy pelaajille.
Ja samaten huippupelaajilla (lasken oikeastaan lajista riippumatta pääsarjatason pelaajat huippupelaajikso) vaatimustaso on kyky reagoida nopeammin kuin perus-pulliainen. Myös siis tiiviin pelin keskellä tapahtuvat huudot. Jos ei kentällä puhuta (huudeta), ongelma on iso. Jos huutoihin ei ehdi reagoimaan, ongelma on yleensä ennemmin henkinen.
Henkisellä ongelmalla tarkoitan juuri sitä miten tulkitsen erityisesti nämä Pädin ja Rouharin ongelmat: tarve ratkaista ja olla joka paikassa. Jos otetaan verrokki tällä kertaa urheiluskenen ulkopuolelta, jokainen voi kuvitella tilannetta, jossa kokki lähtee salin puolelle tarjoilemaan ja tarjoilija keittiöön kokkaamaan. Kaunis ajatus auttaa muita, mutta useimmiten häiritsee sitä, joka leipätyökseen hommaa tekee. Ja ravintolamaailmassa yksikään tarjoilija ei änkeä keittiöön, ellei sitä erikseen pyydetä ja jos pyytämättä änkeää, ymmärtää 100% varmuudella pysyä tulevaisuudessa pois.
Edelleen pääosin diggaan katsella Tahkon peliä ajoittaisesta turhautumisesta huolimatta. Kaikki pelipaita päällä heiluvat ovat mun suosikkipelaajia ja pikavinkki kommunikaatiovaikeuksiin: HUUDA NIIN KOVAA ETTÄ TOINEN SÄIKÄHTÄÄ JA PYSÄHTYY! (Vinkin tarjosi minulle junnuikäisenä yksi nykyinen Suomenmestari, lajia en paljasta mutta samoista ongelmista puhuttiin)