On kyllä erikoinen tilanne Tahkolla. Loukkaantumisia tulee, tilalle nousee enemmän tai vähemmän tuntemattomia jannuja ja joka pelin jälkeen sitä vain miettii, että on ikävää pudottaa kundien tervehtyessä näitä junnuja pois kokoonpanosta. Vuorollaan Kalmari, Raesmaa ja Harjuvaara ovat esittäneet sellaisia suorituksia, joilla on ratkottu ihan oikeasti pisteitä. Kun pelitahti on tällainen kun on, voi aivan huoletta lepuutella koppareita jokereina ja laittaa Harjuvaara taakse, Vierimaa voi paikata linjassa tai etukentällä.
Sarjataulukko näyttää huonolta, mutta en pidä tilannetta isossa kuvassa niin huonona. Kriisin partaalla olleen joukkueen kelkka kääntyi Kitee-pelissä ja sen jälkeen siipirikko joukkue voitti tiiviillä ulkopelillä Mansen, Kouvolassa pinna oli jo ensimmäiseltä jaksolta otettavissa ja nytkin oli tarjolla kaksi, joskin vaikeiden vaiheiden jälkeen tuli edes yksi.
Edelleen lyöntijärjestys kyllä mietityttää. Tänään peluutettiin vanhan liiton meiningillä, jossa oli ysi piilokärkenä. Vierimaalle ykköstilanteen purkaminen ei ole ominta alaa edelleenkään, mutta tuo kunnari oli malliesimerkki siitä mahdollisuudesta, minkä tämä tarjoaa. Late lyö suht napakasti vaakamailalla ja nyt ykkösvahti joutui väistämään palloa joka lirui tenniskentälle asti.
Vartama on edelleen ongelma, kun se vaihtopeli ei kulje, se ei kulje. Tänään oli sitten kahden palon vuoroa ja muuta sekoilua. Kyllä, potentiaali on tiedossa ja sen kundi saa varmasti ulosmitattua ennemmin tai myöhemmin. Nyt pelataan kuitenkin vain ja ainoastaan pisteistä ja en pidä joukkueen edun mukaisena Vartaman peluuttamista ykköskärjessä, ikävä kyllä. Ykköstilanteen purku on onnistunut 50% tehoilla ja kakkostilanteen purku 57%. Esimerkiksi Hokin onnistumisprosentti kakkosvaihdossa viime kaudella ja tämän kauden vähäisillä yrityksillä on ollut 66,7% ja Nikkasen kakkostilanteen purkaminen on toiminut yli 70% varmuudella.
Ymmärrän, että Nikkaselle halutaan kotiutustilanteita, mutta siinäpä on pieni paradoksi. Nykyisellä tilanteen rakentelulla ei riitä tilanteita sekä Nikkaselle, Korhoselle, Huuskolle että Rätölle. Väistämättä tulee mieleen, että nyt mennään vähän asioiden edelle. Laitetaan ukkoja siihen järjestykseen, että ideaalitilanteessa kaikki parhaat pääsee tykittämään peräkkäin. Ainoa vain, että tilanteiden rakentelu ei toimi ja kukaan ei saa pidettyä riittävää tuntumaa.
Ajatellaan vaikkapa mestaruuskautta. Kore oli jo siihen aikaan ehdottoman hyvä kotiuttaja, mutta pelasi numerolla kolme. Ketonen-Röppänen-Korhonen rakenteli tilanteita, joista sitten Simo kävi tulikuumalla mailallaan paukuttelemassa juoksuja, numerolla neljä oli Rantanen ja sitten jokereina oli monipuoliset Matikka ja Haimi. Eivät ehkä parhaimmillaan kotiutustilanteissa, mutta pystyivät lyömään silloin tällöin juoksuja niistä tilanteista, mitä Ristolta ja Simolta jäi. Nykyjoukkueessa Nikkanen olisi Korhonen, Korhonen olisi Eerikäinen ja Rättö menee Matikasta.
Toinen, edelliseen liittyvä, ongelma on tilanteiden pelaaminen. Sen kerran kun Tahko saa kärjestä rakennettua palottomat ajot, haetaan ensimmäisellä tai toisella haamulyöntejä ilman että takaetenijälle on merkkiä. Tänään kävi taas tilanne, mikä on käynyt niin usein Tahkolle tällä kaudella: palottomat ajot, Huusko ensimmäisenä purkamaan (ennen Rättöä ja Korea), lyönti tappimiehelle rukkaseen ja seuraavalla lyönnillä palo kolmospesälle. Eli palottomat ajot vaihtuivat kahden palon kakkostilanteeseen (vai tyhjennettiinkö kenttä vielä siinä vaiheessa?), kun lyöjäjokerit oli käyttämättä ja edellisissä peleissä väläytellyt Harjuvaara oli seuraavana numerolla.
Sitten kotiutuskisassa, missä ei tarvitse enää miettiä tilanteen jatkumista, lyötiin vapaita hitaalla mailamiehellä ja kolmannella merkistä pussari. No, ennalta-arvattavaksi Tahkon pelaamista ei voi haukkua ainakaan!
Joukkueessa on paljon hyvääkin, mutta kuten totesin, välillä tuntuu unohtuvan tietyt perusasiat. Nyt Tahko lepää aika paljon läpilyöntien varassa ja on ehdottoman hienoa, että niitä on rohkaistu myös lyömään, siitä isot kehut Ukille. Jos juoksusaldoa halutaan vakiinnuttaa suuremmaksi, katseet pitäisi kiinnittää kolmostilanteiden rakentamiseen, ei siihen kuka sen kolmostilanteen purkaa.
Kaikesta huolimatta mulla on tällä hetkellä suht luottavainen olo. Jo se, että jengi nousi siitä KossU-pelien syväkyykystä, jotka olisivat voineet musertaa joukkueen, kertoo kaiken oleellisen. Tuo on joukkue, joka ansaitsee kaiken mahdollisen tuen!
