Jos jostain paistaa yliyrittäminen, se on Patrik Vartama. Sisäpelissä puristaa mailaa sen verran, että kesän ruskettuneet rystyset loistaa valkoisina katsomoon asti, jokaiseen lyöntiin ladataan sen verran ylimääräistä että pallo lähtee yhtä paljon ylös- kuin eteenpäin. 1/9 (plus oliko peräti kaksi viimeisen laitonta?) on niin luokaton lukema, että sitä ei selitetä millään muulla kuin uskon puutteella. Oikeasti Vartamalle tekisi hyvää ottaa peli tai pari kakkoskärjessä, nyt homma on mennyt useamman pelin vain entistä enemmän tukkoon.
Vartaman yliyrittäminen näkyy nimittäin tulostaululla myös ulkona. Jatkuva ylipelaaminen johtaa jatkuvaan törmäilyyn kentällä. Tänäänkin kopparin koppi kaatui siihen, että Pädi peruutteli räpylä ojossa niin syvälle, ettei Rouhiainen päässyt tulemaan kunnolla vastaan ja pallo tippui näiden väliin jääneelle parin metrin pätkälle. Puhumattakaan näistä jo mainituista heitoista ennen kuin pallo on edes räpylässä ja muista normaaleista virheistä, jotka toistuvat pelissä.
Jos pelillisesti haluaa jotain sanoa, niin olipahan upeaa katsoa etukentän pelaamista. Jatkuva tuki lukkarille, liikkeet etukentän ja linjan välillä toimii kuin ajatus ja pallovarmuus on kovalla tasolla. Harmi vain, että se oli JoMan etukenttä, Tahkon vastaava lukeutuu arviolta kolmen huonoimman joukkoon. Yksi konkreettinen ero oli, kun JoMalla tietyt pelaajat löivät alkuun kovia rajoihin ja sitten jossain vaiheessa etumies hyppi kentän ulkopuolelle karkuun Litmasen (?) kääntäessä vartta rajaan. Vastaava tilanne Nikkasella, JoMan etupelaajien liike eteenpäin ei lakannut missään vaiheessa.