- Viestejä
- 515
En minäkään ole missään vaiheessa sanonut, että pelinjohtajat mitään ihmeitä tekevät. On silti aika karkeaa aliarviointia, etteikö pelinjohtajalla olisi jopa kohtalaisen suuri merkitys.
Haimi peluutti Tahkoa todella ennalta-arvattavasti lyöntisuunnista lähtien. Katsokaapa vaikka sitä Vartaman kuivaa kautta ja hyviä lukkareita. Syötöt tuli lautasella Vartaman puolelle, jolloin koukkunäppiä ei saanut samalla tavalla leikkaamaan. Siitä huolimatta Pädi hankasi sitä samaa lyöntiä jatkuvasti. Hyvät pelinjohtajat kävivät tätä 100% varmuudella lukkariensa kanssa läpi. Esimerkiksi Joensuulla ulko-pj:n viuhka antaa merkkejä myös lukkarin syöttövalintaan. Tämä vain yhtenä esimerkkinä.
Ulkopelin viuhkasta tulikin mieleen, Joensuussa tuo tuotekehittely vietiin aivan uusiin ulottuvuuksiin, samalla ulkokentän liike alkoi olla niin organisoitua ja aktiivista, ettei siihen löytänyt aseita edes Sotkamon pitelemätön kärki. Aika turha väittää, etteikö tuollainen innovaatio olisi ollut pj-lähtöistä. Joensuu oli vuosia se pronssipelin joukkue, yksi Puhtimäki ei (verrattuna Väiskiin) tee jengiä, joka jyrää pudotuspeleissä kaikki alleen. En usko, että keskiverto pelinjohto olisi vienyt JoMaa mestaruuteen. Kun se ulkokentän merkkipeli oli iskostunut joukkueeseen, oli raiteilla suht pysäyttämätön juna.
Ja nuo kommentit, että pelinjohtaja ei saa Wahlin lyöntejä putoamaan väliin. Ei saa ei, mutta voi omilla ratkaisuillaan ja ohjeillaan luoda lisää tilaa sinne kentälle, jotta Wahlin on helpompi lyödä väliin. Jos katsotaan jälleen vaikka Joensuuta esimerkkinä, Jussila sai läiskiä läpäriyrityksiä joka vuorossa -> piti ulkokentän varpaillaan eikä voinut sumputtaa sitä parasta lyöntiä pois, jolloin Jussila sai helppoja vaihtoja. Siinä on aika iso ero Tahkon numeron kaksi pelaamiseen, kun merkki on päällä ensimmäisellä ja näppi ykkösrajaan ratkaisuna.
Grainger tuossa sanoi, että Hyvinkäällä pitääkin peluuttaa tilannetta Korhoselle ja Nikkaselle. Siitäkin olen täysin samaa mieltä, männäkaudella Haimin muistiosta unohtui vain Nikkanen tuosta kohtaa ja peliä pelattiin vain Korelle.
Listaa voisi jatkaa aika pitkään ja voin sen tehdä, jos joku välttämättä vaatii. Pointti on kuitenkin siinä, että en koe yliarvioivani tai korostavani pj:n merkitystä, vaikka tähän nyt olenkin ottanut kantaa. Yhtälailla voisin väittää, että edellä on jokunen kommentti, jossa pelinjohtajan merkitystä aliarvioidaan. Tuossahan sanotaan rivien välissä, että jos jengi onnistuu, se on pelaajien ansiota, jos joukkue epäonnistuu, se on pelinjohtajan syytä. Jokainen, joka kauden aikana on tätä palstaa lukenut, tietää minun arvioivan sekä pelaajan että pelinjohdon onnistumista jopa yksittäisissä lyöntivuoroissa.
Haimi peluutti Tahkoa todella ennalta-arvattavasti lyöntisuunnista lähtien. Katsokaapa vaikka sitä Vartaman kuivaa kautta ja hyviä lukkareita. Syötöt tuli lautasella Vartaman puolelle, jolloin koukkunäppiä ei saanut samalla tavalla leikkaamaan. Siitä huolimatta Pädi hankasi sitä samaa lyöntiä jatkuvasti. Hyvät pelinjohtajat kävivät tätä 100% varmuudella lukkariensa kanssa läpi. Esimerkiksi Joensuulla ulko-pj:n viuhka antaa merkkejä myös lukkarin syöttövalintaan. Tämä vain yhtenä esimerkkinä.
Ulkopelin viuhkasta tulikin mieleen, Joensuussa tuo tuotekehittely vietiin aivan uusiin ulottuvuuksiin, samalla ulkokentän liike alkoi olla niin organisoitua ja aktiivista, ettei siihen löytänyt aseita edes Sotkamon pitelemätön kärki. Aika turha väittää, etteikö tuollainen innovaatio olisi ollut pj-lähtöistä. Joensuu oli vuosia se pronssipelin joukkue, yksi Puhtimäki ei (verrattuna Väiskiin) tee jengiä, joka jyrää pudotuspeleissä kaikki alleen. En usko, että keskiverto pelinjohto olisi vienyt JoMaa mestaruuteen. Kun se ulkokentän merkkipeli oli iskostunut joukkueeseen, oli raiteilla suht pysäyttämätön juna.
Ja nuo kommentit, että pelinjohtaja ei saa Wahlin lyöntejä putoamaan väliin. Ei saa ei, mutta voi omilla ratkaisuillaan ja ohjeillaan luoda lisää tilaa sinne kentälle, jotta Wahlin on helpompi lyödä väliin. Jos katsotaan jälleen vaikka Joensuuta esimerkkinä, Jussila sai läiskiä läpäriyrityksiä joka vuorossa -> piti ulkokentän varpaillaan eikä voinut sumputtaa sitä parasta lyöntiä pois, jolloin Jussila sai helppoja vaihtoja. Siinä on aika iso ero Tahkon numeron kaksi pelaamiseen, kun merkki on päällä ensimmäisellä ja näppi ykkösrajaan ratkaisuna.
Grainger tuossa sanoi, että Hyvinkäällä pitääkin peluuttaa tilannetta Korhoselle ja Nikkaselle. Siitäkin olen täysin samaa mieltä, männäkaudella Haimin muistiosta unohtui vain Nikkanen tuosta kohtaa ja peliä pelattiin vain Korelle.
Listaa voisi jatkaa aika pitkään ja voin sen tehdä, jos joku välttämättä vaatii. Pointti on kuitenkin siinä, että en koe yliarvioivani tai korostavani pj:n merkitystä, vaikka tähän nyt olenkin ottanut kantaa. Yhtälailla voisin väittää, että edellä on jokunen kommentti, jossa pelinjohtajan merkitystä aliarvioidaan. Tuossahan sanotaan rivien välissä, että jos jengi onnistuu, se on pelaajien ansiota, jos joukkue epäonnistuu, se on pelinjohtajan syytä. Jokainen, joka kauden aikana on tätä palstaa lukenut, tietää minun arvioivan sekä pelaajan että pelinjohdon onnistumista jopa yksittäisissä lyöntivuoroissa.
Tuikan etenemisestä ei oo tietoa että olisko hänelläkin potentiaalia numerolle 3.