Toki oltiin jäljessä sisäpelin tilanteen luomisessa selvästi, ja siksi pistäisin kyllä jäitä hattuun koko kautta ajatellen. Haastajana ollaan edelleen suhteessa kästkiporukoihin, joihin edelleen Jomankin lasken. Ja voi myös kysyä, voiko tällainen kolmien pisteiden saalistus voitusta pelistä toiseen jatkua koko kauden. En sano, että tässä on ollut kyse onnesta, mutta siitä kyllä, että omat onnistumiset ovat tulleet harvinaisella tavalla Tahkolle edullisiin paikkoihin.
Mutta kävi lopulta miten kävi, ja vaikka kauden lopussa osana olisi pudota puolivälierävaiheessa, niin onhan tämän kauden Tahko antanut seuraajille ja katsojille jo tähän mennesssä niin huikeita kokemuksia ja tunnelmia, että tyytyväinen täytyy olla. Seinäjoki-pelin loppu ja eilinen nyt päällimmäisinä. Vaikka pelien koko taso ei olisi ollut erityisen hyvä, niin eiköhän urheilulta juuri tuollaisia kokemuksia haeta kuin noiden pelien ratakaisut ovat olleet. (Enkä nyt viitsi ihmetellä sitä, miksi enempää väkeä ei moinen kiinnosta - jääkööt paitsi, jos kerran haluavat jäädä paitsi.)
Kun eniten kiinnitetään yleensä huomiota ”suurimpien nimien” tekemisiin, niin nostan esiin pari vähemmälle huomiolle jäänyttä. Wahl ei juuri ole päässyt ulkopeliä pelaamaan (taisi olla toinen kerta tällä kaudella) ja häntä ehkä muutoinkin on pidetty vähän epävarmana lenkkinä ulkopeliin, niin oli sekä eilen että aiemmassa pelaamassaan ulkopelissä oikein hyvä ja varma, eilen torjui mm. pahan läpilyöntiyrityksen. Kettusen rooli taas on ollut sisäpelissä pieni, milteipä pelkkä kopinnostorooli, mutta kun on saanut viime peleissä enemmän tilanteita hoidettavakseen, on tehnyt oikeinkin taidokkaita ja luovia lyöntisuorituksia.