Vs: Hyvinkään Tahko 2017
Taas on yksi vajaa kolmetuntinen värjötelty Pihkalassa. Ajattelin tehdä muistiinpanojakin, mutta sade lannisti. Oli miten oli, Tahkon kahden ensimmäisen sisävuoron ansiosta ja toisen jakson tahkomaisen sulamisen ansiosta viihdyttävä peli. Ihan ensin on pakko sanoa, että tämänpäiväinen rohkeasti rajoihin tälläävä Tahko on 100 kertaa myyvempi kuin se alkukauden näppejä pudotteleva ja niukasti häviävä Tahko.
Heti alusta kävi selväksi, että Tahko ei halua väkisin pelata Partasta vastaan, vaan mieluummin kierretään Ekon puoli ja vedetään vastapuolen rajaan täysillä. Hokkanen löikin kaksi kertaa läpi, Carlson kerran ja Nikkasen voittojuoksu tuli kovalla haastolla. Lisää näitä, heti on tullut pinnoja "kotiin", kun lopetettiin se etumiehille tarjoilu. Wahlilla ei tänään kulkenut, mutta näitä nyt valitettavasti tulee, en jaksa tästä ottaa sen suurempaa stressiä.
Ulkopelissä Putte pelasi normaalia peliä ensimmäisen jakson tasoittavaa lukuun ottamatta. En tiedä oliko peräti säästellyt tuota väärää tiukkaan paikkaan, vai mistä johtuu, että juuri sillä kriittisimmällä hetkellä vei Kiteen laikoissa ollutta Jukka Latvalaa 100-0. Yksi miinus on kyllä pakko antaa tuosta Puten ulkopelistä, nimittäin tuo toisen jakson neljännen aloittavan polttoheitto, josta Kitee teki juoksun, olisi pitänyt kyllä ottaa kiinni, vaikka Vartaman palautus olikin surkea. Sisällä Putte oli Putte ja pinnoja kertyi kivasti. Siitäkin pitää kyllä sen verran pyyhkeitä antaa, että tuolla lopun pompulla olisi pitänyt kyllä itsekin ehtiä ykköselle, jos kärki ehtii kolmoselle, mutta loppu hyvin kaikki hyvin.
Ulkopelin osalta kaksi miestä nousi kyllä suht vakuuttavasti yli muiden. Hokkanen otti kakkospesän kupeesta useamman todellisen highlight -suorituksen ja Carlson tuntui ehtivän joka paikkaan. Sattumalta kaksikko olikin myös kentän kaksi parasta sisäpelaajaa, vaikka kakkospalkinnon veikin neljä juoksua taistellut Vierimaa.
Kero on kyllä ihme mies. Varsinkin vapaat lyönnit tuntuvat epäonnistuvan lähes poikkeuksetta, eikä merkistäkään onnistumisia ole viime aikoina liikaa tullut. Tai ainakaan liian suurella prosentilla. Tilanteita vain tulee niin paljon, että roikkuu siellä lyöjätilaston kärkipaikoilla. Keron normaali vapaa lyönti on korkeampi kuin puolilla muista pelaajista koppilyönti, eikä ne kyllä yllätä ketään. Sitten vaihtopeli kulkee taas todella kovalla prosentilla parhaimmillaan. Kotiutusprosentti on kohtalainen 45%, mutta olen valehtelematta nähnyt toistakymmentä viimeisen lyönnin laitonta, joten prosentit valehtelevat. Parhaimmillaan vetelee kovia saumoihinkin, mutta todella harvinaista on saumaniittien iskeminen verrattuma toivottomaan kupperin hakkaamiseen tai antautumispussareihin. Monipuolisten lyöntivalintojen puute taas vaikuttaa vastapuolen ulkokentän pelaamiseen. Käytännössä Keron uhat rajoille ovat joidenkin prosenttien luokkaa, joten sumppu on paljon helpompi rakentaa. Jotain uutta pitäisi Keron ja valmennuksen keksiä tähän.
Vaikka nyt voitto tulikin, minulla on edelleen kysymysmerkkejä tuon lyöntijärjestyksen suhteen:
- Ykköskärjessäkin pelannut Carlson on tuonut 6 juoksua (suuri osa noilta ykköskärjen ajoilta?), potentiaalisen tuntuinen Kettunen viisi. Muuten kakkoskärjen pelaajat (Kauppinen, Patova, Vartama, Lahti yms.) ovat tuoneet yhteensä kolme juoksua. Onko tuon ykköskärjen lataaminen viiteen pelaajaan perusteltua? Minun mielestäni ei, varsinkin kun Kauppinen palaa. Kauppisen paluun jälkeen kakkoskärkeen Kauppinen, KC, Kettunen ja Vartama
- Edellisestä jatkaen, vakuutuin todella Patovan kumuroista taannoin ja on väläytellyt muutenkin kohtalaisilla lyönneillään. Tällä hetkellä Santtu menee kuitenkin täysin hukkaan, kun roolina on nostella vain koppia. Tänään kuivui kertaalleen tilanne täysin kasaan, kun numerolla viisi oli ajot yhdellä palolla. Siinä sitten Kettunen ja KC lyömään ja kenttä tyhjäksi. Noin ei vain minun pesismaailmassani voi käydä, että numeron viisi kohdalla tilanne on ohi, varsinkaan kun jokereissa on tasan yksi lyöjämies. Edelliseen pointtiin jatkoksi siis laittaisin numeroiksi neljä ja viisi Harju ja Patova, järjestys vapaa. Silti laittaisin mieluummin Patovan ennen Harjua. Harjulla on tietty uhka lyönneissä, mutta 16 peliä ja 4 lyötyä ei kyllä kerro mistään lyöjämiehestä, vaikka tilanteet ovatkin olleet vähissä. Jos Harjuvaara ei mahdu kokoonpanoon, kotiutusvoimaa on pakko hakea jollain. Kakkoskärjessä Patova pelaa 99% sisäpelistä nollaroolissa. En pysty puolustelemaan siirtoa edes kahden kärjen peluuttamisen argumentilla, koska Patovaan asti tuo kakkoskärki ei ikinä pääse
- Ja tuohon kakkoskärjen pelaamiseen hakisin muutenkin muutoksia. Joko sillä pelataan isosti tai sillä ei pelata. On kuitenkin aivan järkyttävän suuri ero, pelaako ykköskärki palo alla vai ilman paloa. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta Tahko on kuitenkin ajettu kakkoskärjellä avaamiseen jo jaksojen ensimmäisten vuoroparien jälkeen. Ja suurin osa kerroista, kun kakkoskärki on avannut vuoron, ykköskärjellä on ollut palo alla. Jos minä olisin pelinjohtaja (jota en teidän kaikkien onneksi ole, kun en mitään ymmärrä), ottaisin ajoittain riskin kakkoskärjen kohdalla kolmen palon ja jokereiden uhalla, mentaliteetilla make it or brake it. Jos kakkoskärki tekee esim. toisessa vuoroparissa kolme paloa, seuraava vuoro lähtee kärjestä täydellä lyöntikierroksella, jos on tasoittava vuoro, neljänteen voi sitten tehdä muutoksia.
- Tänään olisin pelannut toisen jakson neljännen tasoittavat täysin eri tavalla. Jos vuorossa on numero kolme (Nikkanen), olisin tehnyt enemmän vaihtoja kuin Sirviö. Sirviö vaihtoi vain Puhtimäen ja Wahlin päittäin. Minä olisin vaihtanut vielä Nikkasen ja Vierimaan, jolloin jokeripaidassa olisi ollut kolme parasta lyöntipuolen sisäpelaajaa (Kero, Nikkanen, Puhtimäki) ja Vierimaa olisi ollut ensimmäisenä lyöntivuorossa. Tuosta Vierimaa kentälle, Puhtimäellä kaksi pesänväliä, koppi ja sitten vain odottelemaan, että pesät ovat täynnä ja käyttämättä olisivat olleet vielä Nikkanen ja Kero. Näistä vielä Nikkanen ensimmäisenä, jotta olisi ollut yhdet jalat enemmän. Nämä nyt on pieniä pähkinöitä, mutta jotenkin vain olisin kaivannut rohkeampaa kolmen pisteen hakemista.
Kaikkiaan siis rohkeuden puolesta positiivinen Tahko, tällä pelillä on vielä saumat pitää hyppysissä paikka suorassa ylemmässä loppusarjassa.
