Vs: Hyvinkään Tahko 2015
Alkaisi olla kausiyhteenvedon paikka.
Ensimmäiset ottelut eivät olleet mitenkään hullumpia, Kankaanpäästäkin haettiin tällä kertaa täydet pisteet ja Joensuulle ei taaskaan voitu mitään. Ensimmäinen kotipeli oli JymyJusseja vastaan ja muistan sanoneeni, että jos helpot virheet saadaan pois, Tahko voi hyvinkin olla JymyJusseja edellä. No kuinkas sitten kävikään. Tahkohan aloitti JJ-ottelun hyvin, mutta ensimmäisessä ulkovuorossa varma kolmas palo ykköselle kuivui, koska vahti ei saanut tavallista heittoa kiinni. No sen jälkeen tulikin harhaheittoa ja Vainionpään lahjoitettuja läpilyöntejä, ja hyvä alku kuivui siihen. Toiselta jaksolta tuli sitten voitto ja jatkopalloilta toinenkin piste.
Sen jälkeen pisteet olivatkin harvassa. Esimerkiksi AA-kotiottelussa vierailija oli erittäin huono, mutta niin vain Tahko onnistui sille häviämään. OK, Ankkurit paransi tauolla, mutta sillä tasolla kuin AA silloin pelaavalle joukkueelle ei vain pitäisi hävitä. (Ei mitään Ankkureita vastaan, he olivat ehdottomasti kauden pirtein yllätys ja arvostan suuresti heidän tapaansa kasvattaa omia junioreita ja hankkia lupaavia eikä jo valmiiksi huipulla olevia pelaajia, mutta Hyvinkäällä AA oli ala-arvoinen.) Surkean putken aikana ajattelin, että annetaan Sirviölle aikaa, juhannustauko tulee pian ja sen jälkeen peli pitäisi saada pian kulkemaan. No heti tauon jälkeinen peli - ilmaispeli! - olikin sitten aivan surkea, ja olin valmis potkaisemaan Sirviön pois saman tien. Joukkue oli aneeminen ja niin oikeastaan kaikki muutkin: kuuluttaja eli Ikosen Vesa luuli Tahkon toisen jakson ensimmäistä juoksua kopiksi, joten yleisö pääsi antamaan sarkastiset aplodit vasta seuraavalle juoksulle, joka muutti tilanteeksi 2-8. Myöskään järjestyksenvalvojat eivät kuuluttajan pyynnöistä huolimatta menneet peittämään kaiuttimia sateen alkaessa. Myöskään Sisun Satanen -keräyslippaita ei ollut paikalla, vaikka niin oli luvattu (eikä asiaan reagoitu millään tavalla eli puuttumista ei edes pahoiteltu). Oikeastaan mikään ei toiminut koko ottelutapahtumassa.
Kaikki putket katkeavat joskus, ja Tahko kävi hakemassa Pattijoelta voiton. Sen jälkeen olikin vieraspeli Kouvolassa. Tahko oli ensimmäiset seitsemän vuoroparia heikompi joukkue, mutta onnistui kuitenkin hakemaan voiton kotiin. Yhtään pistettä ei niillä otteilla olisi ansaittu, mutta KPL:n pasmat menivät sekaisin täysin oikein tuomitusta estämistapauksesta, jossa kakkostuomari oli Juha Korhosen tiellä tämän hakiessa Kouvolan lyöntiä kakkosrajasta. Näin tilanteen erinomaisesti, ja tuomio meni täysin oikein - Korhonen joutui jarruttamaan ja otti käsillä vastaan ettei olisi juossut Hakalaa päin. Tahko sai tosiaan neljännellä vuoroparilla kolme juoksua, jotka tulivat keskeltä-ei-mitään - edelliset vuoroparit olivat olleet kuraa, mutta kolmesta juoksusta kaksi tuli hyvillä lyönneillä ja yksi huonon polttoheiton takia (olisi voinut tulla juoksu ilmankin).
Sen jälkeen alkoikin kulkea paremmin. Alajärvellä tosin avausjaksolla ainoa juoksu tuli Tynin kopinnostolla, joka menikin läpi, mutta kaksi pistettä tuli kuitenkin matkaan. Vimpeliä ja etenkin Sotkamoa vastaan peli kuitenkin kulki hyvin. ViVe-ottelussa voitto olisi ollut otettavissa - Tahko hallitsi ottelua mennen tullen, mutta omilla mokilla päästi vastustajan mukaan toisella jaksolla. (Tuomaritoimintakin oli erittäin kyseenalaista. Neljästä vapaataipaleesta yksi - Puhtimäen kahdella lautasväärällä tullut - oli kiistaton, yksi huutava vääryys ja kaksi vähintäänkin kyseenalaisia. Silti Tahkolla oli peli täysin hallussa, mutta tyhmillä virheillä ViVe pääsi mukaan ja lopullisesti Tahko alistui vapaataipaleisiin. Oli kuitenkin hyvä veto Sirviöltä kokeilla Virtoa lautasella.) Pelkoseen kulminoituneen Jymy-voiton jälkeen olikin surkea peli Jyväskylässä ja melkein yhtä vaisu Joensuussa, edes KoU:ta vastaan ei peli kulkenut vaan tuomisina oli vain kaksi pistettä. Vire kuitenkin kääntyi jonkin verran ja pakkovoitot otettiin KPL:stä, KaMa:sta (ainutlaatuinen ennätysottelu, KaMa oli ykköspesistasoa) ja JymyJusseista, mutta KPL:lle tuli taas tappio. Siitä ottelusta päällimmäisenä mieleen muistuu, kuinka kahden palon tilanteessa joku Kouvolan pelaaja (Hyötyläinen?) toi juoksun, vaikka hänen olisi kuulunut palaa kolme kertaa. (Tuomaritoiminta oli muuten tällä kaudella poikkeuksellisen hyvää, mitä nyt ViVeä vastaan syöttötuomarin linja oli ala-arvoinen, mutta siinäpä se. Lisäksi on ollut jotain yksittäistä omituista estämistuomiota Kiri-pelissä ja näitä yksittäisiä jokavuotisia selvien juoksujen tuomitsemista paloiksi. Esimerkiksi yhtä räikeitä virheitä ei tehty kuin pari vuotta sitten Virtasen aikakaudella, jolloin laittoman jälkeen ykköselle palannut Matikka poltettiin.)
Pudotuspeleissä JoMa sitten oli parempi ja Tahko surkea. Ei selittelemistä. Tahko sai useita paikkoja jaksovoittoihin, mutta eivät kelvanneet.
Kirjoitin vuosi sitten näin:
kirja sanoi:
Pudotuspelit, mutta ei kotietua. Jos Tahko ei tuolla joukkueella pääse pudotuspeleihin, jotain käsittämätöntä on tapahtunut. Mitali vaatisi sitä, että jokainen pelaaja pelaisi toistuvasti aivan kykyjensä äärirajoilla. Periaatteessa pudotuspeleissä voi kerran voittaa, vaikka olisi huonompi joukkue, mutta kahden ottelusarjan voittoon on vaikea uskoa. Jos mitali saadaan (se on kuitenkin minusta todennäköisempää kuin pudotuspelien ulkopuolelle tippuminen), se johtuu vuoden 2012 kaltaisesta joukkuehengestä, junioreiden huimasta kehittymisestä ja korkeasta itseluottamuksesta yhdistettynä rohkeaan ja pirteään peliin. Ja tosiaan siihen vaaditaan huippusuorituksia illasta toiseen. Vaikea uskoa siihen, valitettavasti, niin nappisuoritusta vaadittaisiin.
Ei ollut kovin kaukana. Ensi kauden osalta tilanne vaikuttaa kuitenkin vielä synkemmältä.
Muutama huomio Tahkon kaudesta:
- Helpot/tyhmät virheet: näitä nähtiin erittäin vähän, paljon vähemmän kuin viime kausina. Yleensä niitä on alkukaudesta tullut paljon, niin nytkin, mutta tällä kertaa niistä päästiin todella nopeasti eroon. Pudotuspeleissä JoMaa vastaan niitä sitten tulikin yllin kyllin. Tarkoitan tyhmillä virheillä siis kiinniottovirheitä, harhaheittoja ym.
- Lannistuminen: Tahkon ongelma yhä edelleen. Jos tulee helppo virhe tms. ei peli enää sen jälkeen suju, vaan joukkue lannistuu jotenkin ihmeellisesti. Joku mainitsi tässä ketjussa joskus aiemmin Mikko Linnaluoman, jota kiistatta kaivattaisiin. Kunnon hengenluojia ei nyt tunnu olevan enkä muista Tahkon päässeen kertaakaan kauden aikana kunnon hurmokseen.
- Merkkivirheet etenijänä: Pelkonen teki ylivoimaisesti eniten merkkivirheitä etenijänä ja yhtä selvänä kakkosena oli Puhtimäki. Toistuvasti irrottiin pesältä, vaikka merkki ei ollut päällä. Hämmästyttävää, miten kaksi pelaajaa teki niin paljon virheitä. Muutenkin Puhtimäen pelinlukutaito ei vaikuta olevan aivan huipputasoa, useita hölmöilyjä, joskin se yksi tiputetusta kopista karkaaminen oli aikamoinen älynväläys.
- Kotiin karkaaminen: Tahkolta jäi todella paljon juoksuja saamatta, kun etenkään vapaiden kuppereiden jälkeen ei tultu kotiin. Joskus syyllinen löytyy kolmospesältä, joskus kotipesästä, mutta säännöllisesti erinomaiset lyönnit menivät täysin hukkaan. Tässä on kosolti petrattavaa ensi kaudeksi.
- Puhtimäki: en olisi yhtä kriittinen kuin suurin osa täällä kirjoittaneista tuntuu olevan. OK, oli hän pettymys viime kauteen nähden, mutta kuka ei olisi ollut? Alkukaudesta olisin laittanut onnistujien listaan vain Vierimaan, Kuosan ja Ikosen, mutta hetkellisen hyvän vireen myötä listakin kasvoi. Välttävä kausi, ei sen parempaa, mutta ei niin huonoa kuin mitä täällä on pääasiassa kirjoiteltu.
- Vierimaa: onnistuja, kehittyi 1-2 vaisun kauden jälkeen entisestään. Ulkona petrattavaa.
- Hokkanen: täällä tunnuttiin sijoittavan häntä ykköskärkeen, mutta olen eri mieltä. OK, Hokkanen menee hukkaan kakkoskärjessä, mutta sama pätee Nikkaseen, Virtaseen ja Ikoseen. Minusta Tahkon olisikin pitänyt käyttää kahta kärkeä kuten ensimmäisellä puolikkaalla joskus tehtiinkin. Laittaisin Hokkasen itse asiassa mieluummin kotiuttamaan kuin vaihtamaan. Lienee päivänselvää, että sisäpeli toimii paremmin, jos Korhonen on jokerina, mutta toisaalta ulkopelikin toimii paremmin Korhosen kuin Ikosen kanssa. Kumpi olisi kokonaisuutena parempi - minusta Korhonen ulkopeliin ja Ikonen jokeriksi, jota voisi käyttää joko kakkoskärjessä, jos Hokkanen-Virtanen järjestää etutilanteen, tai ykköskärjessä, jos tilannetta ei muuten synny. Näin tehtiin jossain vaiheessa kautta ja minusta se toimi hyvin. Hokkasesta on myös mainittava, että ulkona hän on erinomainen, elintärkeä.
- Harju/Virto: teki ihan hyvää ottaa Virto pois kokoonpanosta, toivon mukaan se palautti hänet maan pinnalle. Harju ei kuitenkaan ollut kummoinenkaan parannus. Vertailukohdaksi voisi ottaa vaikka kaksikon Ikonen-Hämäläinen. Kun he pelasivat ensimmäistä kauttaan ulkokentällä, vuoti kolmospuoli (heidän alueensa) luvattoman paljon. Esimerkiksi Joukaisen tuhannes sekä Eerikäisen ennätyksen ylittänyt juoksu syntyivät molemmat puhtailla lahjoilla läpilyönneillä Ikosen/Hämäläisen tonteilta. Sen sijaan nykyään Ikonen on hoitanut tonttinsa varsin mallikelpoisesti. Harju sen sijaan tuntuu kehittyneen vain vähän. Esimerkiksi kopparikollega Nikkanen on ottanut suuria harppauksia, mutta Harju oli erittäin epävarma. Ei Ikonen vieläkään 2010-luvun suurin tahkolaislupaus ole (se titteli kuuluu Topi Koistiselle), mutta varma pelaaja ulkonakin.
- Rantatorikka: suuri pettymys, mutta pari asiaa on sanottava hänen puolustuksekseen. Ensinnäkin heti alkukaudesta alkaen Junnu löi erittäin paljon tärkeitä juoksuja, tasoituksia, johtojuoksuja tasatilanteessa (usein kahdella palolla) sun muita. Tiukoissa tilanteissa hänen onnistumisprosenttinsa oli selvästi suurempi kuin kaikki yritykset huomioiden, ja vaikka hän teki erittäin paljon paloja, ainakin minä luotin yleensä, että Rantatorikka tekee tiukasta paikasta juoksun. Siinä olisi jollekulle tilastonikkarille tekemistä (onnistumisprosentit esim. 4. vp vs kaikki). Eikä hänen juoksumääränsä ollut lopulta pettymys, päinvastoin, hyvä lukema sieltä lopulta tuli. Onnistumisprosentti oli sen sijaan ala-arvoinen.
- Korhonen: pettymys ehdottomasti. Puolustetaan kuitenkin sen verran, että hän sentään yritti tehdä jotain. Itä-Länsien jälkeen Korhonen kertoi havainneensa lyönnistään tekniikkavirheen ja muuttaneensa lyöntiasentoaan joillakin kymmenillä senteillä. Ei se paljon tuloksissa näkynyt, mutta vähän kuitenkin. Ja syksyn loukkaantuminen oli suurempi kuin annettiin ymmärtää. Mietitään vaikka näin: kuinka monta juoksua Korhonen toi, kuinka monesti häntä vietiin eteenpäin, kuinka monesti hän syöksyi, entä kuinka monesti hän ylipäänsä joutui tilanteeseen, jossa hän olisi saattanut joutua syöksymään? Korhonenhan on usein ollut Tahkon etenijätilaston kolmen parhaan joukossa ja runkosarjan etenijäpörssissäkin 20 parhaan joukossa - itse asiassa kuinka moni kotiuttaja on parempi etenemään kuin hän? Sen sijaan tänä vuonna hän toi vain kymmenen juoksua.
- Pelkosen ulkopeli: yli odotusten. Täytti paikkansa erinomaisesti. Erityismaininta KiPaa vastaan tehdylle huikealle syöksylle, siinä hän sai kiinni erinomaisen lyönnin, josta olisi muuten tullut kunnari.
- 12:s pelaaja: täälläkin joku totesi, että ei saa eroa Patovan, Tynin ja kumppanien välille. Olin täysin samaa mieltä, mutta seuraavassa pelissä Patova löi yhden erinomaisen lyönnin, joka riitti vakuuttamaan minut siitä, että hän kuuluu kokoonpanoon. Patova paransi kauden aikana otteitaan ja eteni lopulta jo varsin hyvin.
Tahko oli erittäin ailahteleva tälläkin kaudella. Sen sijaan poikkeuksellista oli, että kotiuttajista oikeastaan vain Pelkosen taso vaihteli kauden aikana huomattavasti. Yleensä juuri lyöjien vire on Tahkossa vaihdellut erittäin voimakkaasti kauden aikana. Tänä vuonna taas se tuntui yhtä vaisulta ottelusta toiseen miinus Pelkosen muutaman ottelun hirmuvire. Väitän myös, että tällä kaudella Tahko oli huonoimmillaan pitkään aikaan. Alkukauden synkän jakson aikana oli otteluita, joista ei oikeasti keksinyt yhtään mitään positiivista sanottavaa, mikään ei toiminut. Sellaista en muista ikinä ennen nähneeni. Joskus tuli mieleen, että miksi tästä pitäisi maksaa. En muista ikinä ennen ajatelleeni niin. Onneksi oli kausikortti, jonka ansiosta otteluista poisjäämistä ei voinut edes harkita.
Olen myös huolissani siitä, kuinka perinteinen tahkolainen peli-ilme - pirteys, hyökkäävyys, yllättävyys - on heikkenemässä. Jotkut saattavat muistaakin, että olen maininnut siitä viime kausinakin. Tällä kaudella muutama kahjo ottelu vääristää tilastoja, mutta ilman niitä kunnareita tuli poikkeuksellisen vähän ja poikkeuksellisen harvojen pelaajien mailoista. Sirviön puolesta on sanottava, että hän sentään muutti kauden aikana asioita ja loppukaudesta peli-ilme olikin hyökkäävämpi. Silti perinteiset Tahkoon liitetyt arvot loistivat poissaolollaan. Tahko on ollut joukkue, josta kuka tahansa voi milloin tahansa lyödä läpi, joka voi milloin tahansa saada hurmoksen päälle ja joka pelaa aktiivista, pirteää, yllättävää ja monipuolista pesäpalloa riskejä pelkäämättä. Tämä tuntuu vuosi vuodelta yhä kaukaisemmalta. Hurmoshetkiä tulee vähemmän ja hengennostattajia ei oikein ole. Olisiko Virrosta siihen? Juuri hurmokset ja vastaavat saavat myös yleisön tulemaan yhä uudestaan katsomaan otteluita. Nyt yleisömäärä laski paljon. (Minusta se ei kuitenkaan laskenut niin paljon kuin tilastot osoittavat, vaan joko vuoden 2014, 2015 tai molempien ilmoitetuissa yleisömäärissä on ollut virheitä. Esimerkiksi itse pääsin kahteen peliin ilman, että viivakoodia luettiin - yhdessä kausikortin näyttäminen riitti, yhdessä ketään ei edes ollut paikalla portilla.) Omat näkemykseni eroavat niin paljon Sirviön ideologioista, että en haluaisi hänen jatkavan. Nyt niin on kuitenkin ilmeisesti tapahtumassa. Stig Tainiota ehdittiin kai kysellä ja Sirviö kysyi käsittääkseni itse Jari Levästä kakkospelinjohtajaksi, mutta molemmat kieltäytyivät. Käsittääkseni Sirviö onkin jatkamassa ensi kaudellakin Tahkon peräsimessä. Sirviön filosofia eroaa omastani paljon ja pidän häntä myös liian hitaana reagoimaan otteluiden aikana. (Ääriesimerkki löytyy Kouvolasta, jossa Puhtimäki teki paloja yhtä monta kuin hänellä oli lyöntivuoroja eli 9, mutta silti hän sai vuorosta toiseen lyödä ykköskärjessä. Sanoi itse ottelun jälkeen, että oli uran huonoin peli. Myös muuten olen toistuvasti ollut eri mieltä Sirviön ratkaisuista esimerkiksi viimeisten vuoroparien tasoittavilla pakkopaikoissa.)
Joskus oli muuten kokoonpanossa tilanne, että Ikonen oli nelosena, Pelkonen vitosena ja Korhonen jokerina. OK, siten saataisiin varmemmin tilanne Pelkoselle. Kuitenkin jos kolmella lyöjällä saatiin ajolähtö, Ikonen meni yrittämään kotiutusta. Aina. Onnistui harvoin. Olisin itse laittanut siihen väliin edes joskus Korhosen, joka olisi voinut kokeilla kahta kotiutusta. Sen jälkeen Ikonen olisi voinut yrittää vaihtaa ajoa Pelkoselle. En tarkoita, että näin olisi pitänyt tehdä aina, mutta tätäkään ei edes kokeiltu vaan Sirviö puski samalla kaavalla koko ajan. Toinen, vielä ilmiselvempi, vaihtoehto olisi ollut laittaa Nikkanen parempana kotiuttajana siihen ja Ikonen Nikkasen tilalle. Miksi sitäkään ei kokeiltu edes yhtä kertaa?
Tämä kirjoitus on minusta asian ytimessä:
Veikko1 sanoi:
Hyvinkää on ollut aina suosikkijoukkeeni Joman jälkeen ja kahtena vuotena olemme pelanneet unohtumattomat pudotuspelit. Erityisesti muistan tuon ampumajutun jälkeiset pudotuspelit , jossa Joma pudotti Hyvinkään Joensuussa. Silloin viimeisessä koskettavassa lehdistötilaisuudessa Juha Korhonen oli aivan puhki ja kertoi liikuttuneena tuosta kaikkia sykähdyttävästä kaudesta. Mies oli silloin Hyvinkään Tahdon (e i kirjoitusvirhe) ruumiillistuma. Samoin viime vuonna mitalipeleissä.
Kun tänä vuonna Hyvinkää kävi täällä, niin joukkue olit tahdoton. Ei myöskään Juha Korhosella ollut sellaista tahtoa ja taitoa , jota aiemmin olen nähnyt. En usko että se hurmos, jolla joukkue on aiemmin on pelannut on minnekkään kadonnut. Johtajia joukkue kuitenkin kaipaa ja Juha Korhonen on juuri sellainen. Kun peli hänellä alkaa kulkea, Hyvinkään Tahko muuttuu samaksi Tahtojoukkueeeksi, jona minä olen aina sen tuntenut.
Pisteet Veikolle hienosta viestistä, olen arvostanut häntä jo pitkään juuri tällaisten urheiluhenkisten kommenttien ansiosta. Viimeinen lause ei tosin tainnut aivan pitää paikkaansa. Tahdottomuus sen sijaan on täysin totta - katsokaa esimerkiksi kaaripeliä.
Lähtien ihan tiedottamisesta Tahko antaa itsestään vaisun kuvan. Ongelmat kulminoituvat yhteen henkilöön, jonka puolustukseksi on kuitenkin sanottava, että hän on joskus varsin aikaansaava henkilö, olen töiden parissa tehnyt pari kertaa yhteistyötä. Silti kritiikki on ihan ansaittua. Nyt täytyy tehdä jotain ja mistä muualta muutos voisi lähteä? Satavuotisjuhlavuosikin oli toteutettu erittäin vaisusti. Pari puhetta yhdessä pelissä, Nakkajaiset, alkukauden tapahtuma ja valokuvanäyttely. Kuin oppikirjasta "kuinka ei pidä viettää juhlavuotta", sadan vuoden iän olisi pitänyt tulla jatkuvasti esillekaikessa tekemisessä. Kuinka moni Tahkon kannattajista edes tiesi, että seura täyttää sata vuotta? Sitä tuotiin niin vähän esille. Harmi, että tällainen ainutlaatuinen tilanne meni täysin hukkaan.
Tästä tuli negatiivinen viesti, mutta minusta sille on syynsä. Heikko kausi ja ennen kaikkea Tahko kokonaisuutena on alamaissa. Jotain positiivistakin on sanottava: lupaavia nuoria, joista pitäisi pitää kaksin käsin kiinni, ja esimerkiksi Haimin kiinnitys naisten pelinjohtoon oli erinomainen haku (sekin ry:n, ei oy:n, toimia). Pystyisiköhän Haimi kenties toimimaan joskus yksittäisissä otteluissa vaikkapa loukkaantuneiden paikkaajana Superissa, jos sattuisi tulemaan suurempi loukkaantumissuma...? Vakituinen pelipaikka taitaa kuitenkin olla jo haudattu haave. Sääli, sillä pidän Haimista pelaajana - monipuolinen ja yllättävä. Positiivista on myös, että Harri Autero on saatu jatkamaan Tahkon taustalla. Toivottavasti jatkaa yhä ensi kaudellekin.
Tahkolla on nyt siis sopimukset Puhtimäen, Vierimaan, Kuosan, Virron ja Harjun kanssa, myös Korhonen jatkaa. Useita tärkeitä pelaajia puuttuu vielä.
Tosifani kannattaa silloinkin, kun joukkueella on vaikeaa. Toivon mukaan tälläkään palstalla ei hylätä Tahkoa vaan tuetaan kahta kovempaa nyt, kun sitä niin kovasti tarvitaan.