Olipa kerran pieni juniori, joka mietti mitä alkaisi harrastaa. Hän näki läheisellä urheilukentällä jalkapallo-ottelun. Sen nähtyään hän päätti, että alkaisi harrastaa pesäpalloa.
Pesäpalloura eteni ja pikkuhiljaa juniorista kehittyi lupaava aloitteleva pelaaja aikuisten sarjassa. Alkuvuosina hän kunnostautui etenijän roolissa. Hän oli kuuluisa siitä, että lähti pesältä kuin raketti. Ikävä kyllä usein väärällä syötöllä.
Ulkopelissä hänet opittiin tuntemaan näyttävistä kauhaisuistaan. Ja niistä seuranneista läpilyönneistä.
Vuosia vieri ja rooli pelissä muuttui vaihtolyöjäksi, johon pelaajalla olikin synnynnäinen kyky, sillä hänellä oli vaihtotilanteeseen useita eri ratkaisuja lyötäväksi – laittomiksi.
Kuten usein käy, lopulta hän ajautui lyöjäjokeriksi. Bravuuriksi muodostui kumuri, joka suurella varmuudella upposi – takarajan taakse.
Myös arvo-otteluvalitsijat olivat huomanneet hänen kykynsä ja useana vuonna hän olikin mukana Itä-Lännessä – katsomossa.
Pelaajauran jälkeen seurasi lyhyt mutta kunniakas pelinjohtajaura, jossa hänen tavaramerkikseen muodostui se, ettei kukaan koskaan saanut hänen merkkiään selville – ei edes oma joukkue.
Lopulta hänestä kouliintui pesäpalloasiantuntija, joka kokemuksen tuomalla varmuudella osasi arvioida pelisuoritukset, voimasuhteet ja taktiikat hyvin perusteltuina ja aukottomasti. Aina seuraavaan kommentoijaan asti.
Sen pituinen se.😉🙂
www.luontoon.fi
