Katselin ja vertailin noita miesten superpesis-seurojen kokonaisbudjetteja, sekä pelaajabudjetteja tulevalle kaudelle. Kokonaisbudjetteja vertailtaessa on silmiinpistävää, suurimman ja pienimmän yli miljoonan euron ero. Siihen valtavaan eroon vaikuttaa varmaankin moni asia, mutta yksi suuri lienee, että ns. "suurseuroilla" siinä on mukana monellakin omaa liiketoimintaa.
Pelaajabudjeteissakin on hurjat erot. Suurin pelaajabudetti ei takaa kultamitallia, eikä pienimmällä budjetilla automaattisesti tipahda, mutta kyllä se kertoo kumpaan kategoriaan joukkue luultavammin sijoittuu, mitaliehdokkaisiin vai ynnä muut sakkiin.
Ankkurit on kokonaisbudjetissa n. 100 tuhatta perässä ja pelaajabudjetissa n. 50 tuhatta perässä, siitä mikä olis jo kilpailukykyisempi, kun uusia pelaajia joskus joudutaan rekrytoimaan. Ankkureiden organisaatio on liian paljon verrattavissa alempisarjalaisten organisaatioihin. Superpesiksessä organisaation on oltava enemmän liiketoimintaa muistuttavaa, eikä mitään oman toimen ohella toimintaa (enemmän sitoutuneita osaajia).
Nuo budjettien julkaisemiset ei mielestäni kuulu liitolle, vaan seuralle, jos katsovat sen aiheelliseksi. Muutama "suurseura" hyötyy liikaa pelaaja- sekä kumppani-markkinoilla. Pienseurat ajetaan budettien julkaisemisilla entistä ahtaammalle.