Suurin epäsuhtaa aiheuttava asia on ajankäytön ja palkan yhtälö. Pelinjohtajavalmentajalta vaadittava viikkotuntimäärä vastaa vähintään kokopäiväisen asiantuntijatyötä tekevän ajankäyttöä, 40-50 h viikossa saa kulumaan helposti ja siltikin voi olla riittämättömyyden tunne. Palkka ei useimmissa seuroissa kuitenkaan vastaa kokopäiväisen palkkaa. Kaikki pelinjohtajat haluavat tehdä työnsä hyvin, mutta eivät viitsi lähteä hommaan, jos jo lähtökohtaisesti tietävät, etteivät pysty sitoutumaan vaadittavaan ajankäyttöön. Jos tehtävää mitataan vastuun kautta, vaativampaa pestiä ei pesäpallossa ole. Enkä nyt puhu pelkästään Vimpelistä.
Summa summarum. Jos seuroilla olisi halua ja kykyä maksaa pelinjohtajille kokopäiväisen palkkaa, tehtäviin olisi halukkaita ja markkinoilla olisi todennäköisesti uralle haluavia, osaavia ja itseään kehittäviä vaihtoehtoja. Nyt keskitason pelaajillekin maksetaan saman verran tai enemmän kuin näille joukkueen koko toiminnasta vastaaville vastuunkantajille. Sitä on vaikea käsittää. Yhdenkään pelaajan työmäärä ei vastaa lähellekään pelinjohtajavalmentajan panosta. Tähtiä toki tarvitaan, että saadaan yleisö katsomoon... eiku Ruudun äärelle.