Paranihan se peli onneksi loppua kohden. Heikkala olisi ansainnut ykköspalkinnon pelkästään tuon yhden läpilyöntinsä ansiosta. Ilman sitä olisi varmaankin hävitty. Näin se vain on, että ilman läpilyöntejä tämä joukkue ei tahdo pärjätä. Vain läpilyönnit ratkaisevat.
Siitä on annettava plussat, että kaaripeli parani huomattavasti toiselle jaksolla. Ankkuri huusi ensimmäisen jakson pää punaisena oikeita syöttöjä vääriksi ja tuohon meidän peli kaatui ensimmäisellä jaksolla. Oli tuo Pattijoki sen verran köykäinen vastus tänään, että hyvällä pelillä olisi tullut helpot kolme pistettä.
Miinuksena, että joukkueelta jäi kolme takavaihtoa toisen jakson kahteen ekaan vuoroon ottamatta, kun Patun koppari poltti miestä kotiin. Pelaajat ilmeisesti jännittivät kakkosella, että tuleeko juoksu kotiin. Näitä joskus sattuu, mutta nyt sattui kolmelle eri pelaajalla lyhyellä aikavälillä, joka kertoo jotain tuosta peliin keskittymisestä. Kolmannessa vuorossa oli mahdollisuus katkaista Pattun selkäranka lopullisesti, mutta niin vain päästettiin omalla hölmöilyllä Pattu vielä peliin. Ja eihän tuo totaalinen sulaminenkaan kaukana ollut, kun Hörppy-Viljo pääsi taas näyttämään kyntensä.
Joku tuossa sisäpelissä mättää ja pahasti. Näin äkkiseltään sanottuna siitä puuttuu järki.