Siitä, mitä prosenttipelaaminen on tai ei ole, oli tämän ketjun alussa kysymys ja keskustelua.
Jotenkin kai siis määritelmä kuuluu niin, että prosenttipeli on tilastoihin ja niistä tulkittuihin todennäköisyyksiin perustuvaa pelinjohtamista ennen muuta sisäpelijoukkueen ratkaisuissa kuten välistäjätöissä ja kopittamisissa, mutta myös kotiuttamisen lyöntivalinnassa ja sen kaltaisissa kysymyksissä, lähdetäänkö lennolla vai odotetaanko väärä pois jne. jne.
Kai se ja sen "tylsyys" tarkoittaa myös sitä, että sillä hetkellä pelattavan pelin tilanteita tai kunkin lyöjän päivän kuntoa ei pahemmin kuunnella ja kunnioiteta, koska ensisijaisesti pelikirjana käytetään erinäisiä tilastoja siitä, miten kukin pelaaja on kentällemenonsa, kotiuttamisensa ja vaihtonsa onnistunut suorittamaan alkukauden peleissä (silloin kun on saanut ylipäätään luvan mennä kentälle).
Kun Jymyn sanotaan usein pelaavan/pelanneen "voittavaa prosenttipeliä", silloin se kai tarkoittaa sitä, että kuljetaan päättäväisesti kohti voittoa hötkyilemättä, hätääntymättä ja tunteilematta, maksimoimalla ainoastaan joka tilanteessa voittavien suoritusten mahdollisuus käyttämällä systemaattisesti vain sitä ratkaisua, joka on aiemmin tuottanut parhaan tuloksen. Tällaiseen "voittavaan prosenttipeliin" luulisi kuuluvan myös pelinjohdon selkeä ja avoin ennakkokommunikaatio koko joukkueelle sen suhteen, mitä kultakin pelaajalta odotetaan missäkin tilanteessa ja minkälaiset luvat kullakin on milloinkin.
Prosenttipelin näivettävästä vaikutuksesta taas oli loistava kirjoitus tämä:
Mielestäni prosenttipelin yksi ongelmista on toistojen vähäisen määrän avulla luotu ja vahvistettu kaavamaisuus. Pelaajat tekevät roolinsa mukaisia suorituksia ja kun niissä päästään tietylle onnistumistasolle, roolin mukainen asema vahvistuu. Samasta roolista kilpaileva joutuu sen jälkeen tekemään suorituksia heikommilla edellytyksillä, paloja alla, paine päällä ja heikompia etenijöitä siirrettävänä, jolloin epäonnistumisen todennäköisyys kasvaa ja ratkaisuja muutetaan riskittömämmiksi, mistä seuraa edelleen alhaisempi onnistumislukema. Tämä saattaa jumiuttaa rooleja ja vaikuttaa altavastaajaksi jääneiden mahdollisuuksiin osoittaa kykynsä. Prosenteista puhuttaessa pitäisi pystyä siivoamaan tilastoista pelinjohdon ja pelipaikan vaikutus, mutta sen jälkeen toistojen määrä vasta vähäinen onkin ja sattuman rooli lukemissa huomattavan suuri.
Merkkipeliä olen itsekin miettinyt. Miksei sanota mieluummin "nyt näyttää olevan luvat"?
Sikäli, kun merkkipeli on joukkueen sisäistä salakieltä, tuntuu hassulta, että selostajat kuuluttavat "nyt on merkki päällä". Eikö "merkki päällä" voi kuitenkin joskus tarkoittaa vain sitä, että aina kun tietyt ennalta sovitut edellytykset täyttyvät, tehdään asia x?