Miespesäpallo sanoi eilen koruttomat hyvästit Hippoksen pesäpallostadionille (hieno nimi). Moni katsoja oli sen ikäinen, että oli selkeästi tullut paikalle viimeisen pelin takia ja istunut kenties puupenkeillä jo 1968. Itse asiassa Jyväskylän Kiri ei pääsarjassa stadionin avajaiskaudella pelannut, vaan mestaruussarjassa stadionia käytti 1968 ainoastaan HoNsU.
Viimeisessä pelissä tuli tehtyä sama havainto kuin Hakametsän jäähallin jäähyväisissä: suurimmalta osin stadion on edelleen ihan kelvollinen ja ajaa asiansa. Katoksen ja bisnestilojen puute kai lähinnä erona nykyajan vaatimuksiin.
Ensimmäinen oma muisto Hippokselta taitaa olla 1980-luvun alusta, mieleen on jäänyt, että Ikaalinen oli silloin vastustajana. Sen jälkeen tulikin käytyä useita vuosia kaikki ottelut, niin Kirin kuin HoNsUn (ja Lohen). Hauskasti eilen katse haki edelleen tulostaulua kuuluttamon katolta, sen verran se jäi alitajuntaan aikanaan. Sen ajan taulu oli varustettu yleisurheilu-tyyppisillä numerosäleillä ja taulu oli käänneltävä.
Oma istumapaikka oli aina ykkös-kolmosvälillä noin viidennellä rivillä. Siinä kohtaa istui paljon vakiokatsojia. Pienenä poikana oli mielenkiintoista kuunnella herrasmiesten juttuja. Mieleen on jäänyt Vaajakosken Väinö, joka ajoi joka peliin mopolla.
Kevätturnaukset olivat aika arktisia, ja hiekkakentän ajalta muistuu mieleen kesältäkin joitakin kurakelin pelejä. Salaojitus ei oikein jaksanut imeä rankkasateita, ja joitakin mestaruussarjan otteluita jouduttiin perumaankin. Toki siihen aikaan peruttiin yleisestikin enemmän. Kesätunnelmaa peleissä on ollut aina kello 20, kun stadionille näkyvästä Harjun tornista kajahtaa "Päivät seutuvilla Päijänteen".
Pelitapahtumat eivät varsinaisesti ole stadionin historiaa, mutta joitakin erikoisuuksia on jäänyt mieleen. Kirin pelissä pelituomari sai pallon suoraan päähänsä ja putosi kuolleen näköisenä maahan. SiiPon lukkari Simo Snellman hermostui pelitapahtumiin ja paiskasi pallon katsomon yli Köyhälampeen. Kuuluisin hermostuminen taisi olla, kun Kiri-SMJ päätettiin kesken kiukkuisen vierasjoukkueen takia.
HoNsUn putoaminen sarjasta vuonna 1985 oli jonkinlainen ajankuva koko Jyväskylän miespesäpallolle. Samaan aikaan vallinnut JyP HT -ilmiö sai sponsorien ja jetset-väen katseet kääntymään jääkiekkoon, ja miespesäpallo hiipui. Suuruuden ajat ovat jo neljän vuosikymmenen päässä, mikä näkyi myös viimeisessä Kirin ottelussa. Vain kourallinen on nykyään kiinnostunut miespesiksestä Hippoksella. Naisilla onneksi menee paremmin.
Hippos on saanut nimensä paikalla 1970-luvulle saakka sijainneesta raviradasta. Rautpohjankatu noudattaa entisen raviradan toisen suoran linjaa. Toinen suora oli pesäpallokentän ja jäähallin välissä, kaarteet monitoimitalon ja jäähallin parkkipaikan kohdalla.
Kiitos 1968-2023!
