Ulkokentällä on pyritty pitämään miehiä mahdollisimman tutuissa rolleissa, eikä rikkomaan enää toimivia asioita.
Vikström on ykkösvahti Kuosmasen puuttuessa, ja noita tehtäviä Jere on Jymyssä aikoinaan hoitanut, joten sujunee.
Keinänen on kolmospolttaja - hyvä käsi.
Samuel on kakkospolttaja. Toistetaan sen verran itseä, että noin nuorta kakkospolttajaa Jymyllä ei ole tainut olla sen jälkeen, kun Markus Meriläinen aloitti uransa tuolla paikalla Hartikaisen ollessa vielä lukkari (1993).
Tuntee pelipaikan. Ja parempi, että Kotro on veljesten välissä, kuin että molemmat kakkosrajan paikat olisi miehitetty uusilla tulijoilla.
Pekkisen ja Rönkön puuttuminen on sikäli hyvä asia, että nyt Jymy voi kokeilla kerralla, miten kaikki jatkossakin loukkaantumisen paikkaajina kyseeseen tulevat nimet pärjäävät Vimpelin kyydissä. Ja saavat samalla kaikki kokemusta kärkiottelusta. Menetettävääkään ei ole, kun jo aiempien poissaolojen vuoksi kukaan ei odota mitään. Rennosti saa pelata.
Kuosmanen neuvonee pelaamaan ulkopeliä varman päälle, mutta arastelematta - rumasti ei ole mukana ottaa takkiin. Sisäpelissä saa ehkä nautiskellakin sitten, jos uskoo rahkeiden riittävän.
Virtanen ja Samuel ovat olleet kakkosjoukkueen ja nuorten Superin joukkueen lyöntitilaston kärjet. Samuel ikää ja vartta katsoen aika yllättävästikin.
Mitäs toivoisi? Nuorille miehille yksittäiset onnistumisetkin voivat jäädä isoina asioina mieleen. Mistäs sen tietää, vaikka Virtanen vetäisi kakkosrajaan unelmamoukkunsa. Yrittämistä ei tarvitse isommin nyt arastellakaan. Mies vetää yleensä joko laittomaksi tai läpi. Koppeja tulee harvemmin.
Huotari (siis Samuel nyt) oli kentällä jo halli-SM:ssa välierässä. Sekä kävi alkukaudesta jokerina jossakin pelissä - siinä löi täydellä 100 %:n teholla. Kolme yritystä, kolme vaihtoa. Jos samoilla tehoilla jatkaa, niin nimi lienee lehdessä.
No, vakavammin. Ennakkoluulottomasti kannattaa lähteä pelaamaan. Nauttia mahdollisuudesta ja olla huolellinen. Tästä tuskin kukaan odottaa pistettäkään.
www.supervuoro.com
