Niko on kova, mutta sotkamolaisten top-3 kysymyksessä jo vaikkapa edellisen mestaruusputken porukasta Antti Hartikainen, Jani Komulainen ja Roope Korhonen esittävät kysymyksiä top-3 -sijojen suhteen. Ja onhan sieltä muutama muukin kova tekijä tullut.
Ja kun mennään sitä edellisiin putkiin, Kari Hakkarainen on "hyvin vahvasti" tarjolla top-3-listalle.
Janin osalta olisi kiinnostavaa tietää, mikä on hänen kotiutusprosenttinsa supervuoropareissa ja kotiutuslyöntikisoissa - etenkin uran viimeisinä vuosina tuntui, että Jani oli lähes erehtymätön noissa ratkaisupaikoissa.
Roopen osalta kannattaa muistaa, että hän teki ensin uran huippukopparina. Tämän vuosituhannen kopparina ehkä vain Henri Puputti pystyy Roopen haastamaan - saattaapi olla, että Iivari tekee sen joskus tulevaisuudessa.
Karra oli tasaisen luotettava. Hänelle ei sattunut huonoja pelejä ja parhaimpina kesinään teki mailan varressa lähes mitä halusi. Hän oli myös etenijänä hyvä ja ulkopelaajana luotettava.
Vuorisen Janne kesällä 1993 oli yhden aikakauden ja peliurankin huippu (ja Karra takoi todennäköisesti lyömättömän yhden kauden kärkkäriennätyksen samana vuonna). 1994/5 Janne oli uudistamassa tapaa pelata ulkopeliä. Ja itse asiassa Vuorinen mullisti etenemisen jo nuorena poikana 88-90. Kärkietenijän itse katsomat aikaiset lähdöt kolmoselta olivat jotakin, mitä ei juuri aikaisemmin nähty - vakiokuvio oli, että Parviaisen Jorma vaihtoi ensin kolmostilanteen päälle ja löi sitten varman päälle loivaa kumuraa väliin (varman päälle = tuota olisi saattaa pitää ja ehkä ulkokenttä aluksi katsoikin ykköselle pääsyn varmistavaksi, ei löyty täyttä koppia, mutta sellainen rento koppi tai väli). Tai Vuorinen kärkkymässä kakkoselta hiekkakentän viimeisenä kesänä -93 Kari Kalliota vastaan. Janne kävi vetämässä kengän kärjellään viivan kenttään, missä asti hän voi käydä kärkkymässä palamatta (itselleen merkiksi vaiko muille haasteeksi?).
