Sotkamolla on selvästi vähiten päästettyjä juoksuja sarjassa - tosin ottelujakin on kaksi vähemmän kuin pääosalla muita joukkueita. Ulkopeli ei ole ollut vielä agressiivisen loistokasta, niinkuin joskus parhaimpina vuosina, mutta melkolailla virheetöntä ja vastustajan ei ole annettu lyödä läpi. Nukahtamisia ja sijoittumisvirheitä ei ole ollut.
Sisäpelissä on palattu vanhaa kohden siinä mielessä, että vaihtolyöntipeli on ollut suhteellisen monipuolista. Rytkösen tulo kakkoseksi on vaikuttanut paljon siihen, mutta kyllä esim. myös Niko Korhosella on pomputtoman pelin taso on parantunut.
Vanha viisaus on, että pomppupeli on enemmän taktisesti yksinkertaisille joukkueille ja syksyllä pärjätäkseen pitää pystyä muuhunkin.
Roope on ollut vakuuttava. Hän on aina lyönyt - lyönnin kohdalla ollessaan - kovuuden lisäksi tarkasti, mutta mikä mielestäni on tänä keväänä toiminut edellisiä vuosia paremmin, on ollut lyöntien korkeus. Raja- ja saumalynnin ovat pysyneet erinomaisesti viheliäisen korkuisina ulkokentille. Ne eivät ole toisseet kopattaviksi, vaan viuhuneet polttolinjaan maissa tai grogilasin korkuisina.
Eilisessä kakkospuolen läpilyönnissä ensimmäinen asia, jonka Rinta-aho ehti lyönnin jälkeen tehdä, oli levittää kätensä. Ilmeisesti siellä odotettiin kovaa saumalyöntiä keskelle ja kääntö jäi huomaamatta. Sen jälkeen olikin myöhäistä.
Syksyyn on pitkä aika. Peli kehittyy vielä, se on ollut varmaa jo nyt, ja se on näyttänyt ennenkaikkea joukkuepeliltä ulkona. Siihen vielä loistoa mukaan, niin mahdollisuuksia on pitkälle. Terveenä miesten tietysti pitää pysyä. Vikströn pystyy paikkaamaan hyvin yhden miehen, mutta enempää ei mielellään telakalle saisi joutua. Vikström sopivasti kierrätettynä sallisi myös paljon juoksevien kärkimiesten lepuutuksen heinäkuun otteluruuhkassa.