Kaikkein parasta Siipettärien pelissä on iloinen peli-ilme. Hymyhuulet valloittavat kaikki muut paitsi vastustajan!
Pikkuhiljaa alkavat eri osa-alueetkin loksahdella paikoilleen. Lukkaripeli oli kauden parasta, aivan kuten koko ulkopelikin. Sisäpelissä ei olla yksien pelaajien, eikä ykköskärjenkään varassa, kun kolmen koon kakkoskärki Kiiski-Käyrä-Katainen pistää tuulemaan.
Jahka kotiuttajahirmutkin lämpenevät keväthorteesta, jälki voi alkaa olemaan suht tylyä, vastustajan näkökumasta katsottuna... Seuraava tasomittari kotikentällä onkin Oulun Lippo!