Sarjan tasoittaminen

[nastafiilis]

Toisaalta esimerkiksi Joman kaltaista dynastiaa ei olisi tähän päivään mennessä syntynyt.

Hetkinen onko Joma nyt jo dynastia? Peräti toistaa kertaa ikinä finaaleissa. Toki ovathan he mitaleilla olleet jo monta vuotta putkeen ja eiköhän menestys tule jatkumaan. Mutta en nyt vielä puhuisi dynastiasta..

 

[Viistopystäri]

Hyvä, että JP2012 otti tämän asian esille. Ehkä ideasi ei ihan auennut minulle eikä tuollaista rahastoa voida kyllä tehdäkään, mutta itse asia on jo lähitulevaisuuden kannalta tärkeä.

Monissa lajeissa televisiosopimus on isossa roolissa sarjan tasoittamiseksi ja paras esimerkki lienee Englannin valioliiga, Siellä toki ympyrät on megamäärin isommat, mutta idean voisi soveltaa heti Superpesikseenkin,jos vain olisi kunnon TV-sopimus. Nythän käytännössä TV-tuotanto on seuroille nollasopimus, jopa toisinpäin.

Ongelma Superpesiksessä on neljän ison vahvistuminen entisestään, vuosi vuodelta. Kuilu kasvaa, koska sekä välierät ettö finaali/pronssipelit tuovat pelaavien seurojen kassaan varvaisestikin arvioiden sellaiset 60 tuhatta pet peli ja niitä kun pelaat 3-4 niin olet jo lähtökohtaisesti kulutkin huomioiden sellaiset 180-200 tuhatta muita seuroja edellä, kun kausi päättyy. Sillä rahalla on hyvä käydä ostoksilla... tyhjäämässä vaikka tasaiseen tahtiin Kiteetä... Uusi ilmiö on toki se, että iso nelikko on alkanut syömään toisiaan. Hartikainen Sotkamosta Koplaan ja nyt Joensuuhun ja Jussila Joensuusta Vimpeliin. Onko Niemikin vaihtamassa maisemaa, jää nähtäväksi.

Jotakin täytyy tehdä. Ei tässä tarvitse mistään sosialismista puhua tai toisten seurojen tukemisesta, voidaan puhua ennemminkin sarjan pelastamisesta. Tätä mieltä ovat käsittääkseni ainakin nelikon kolme omaa pelaajatuotantoa tekevää seuraa. Lätkässä on play off -lippurahojen tasoitusmekanismi ollut jo kauan aikaa.

 

[kirjastoapulaine]

Höpöä tuo 60.000€ per välierä / finaali. Viime syksynä noita oli koplalla yhteensä viisi. Tuolla laskuopilla kopla olisi tehnyt pelkästään niillä 300.000€. Eppäillä tuota soppii.

 

[kirjastoapulaine]

Pärjääkö se Kitee nyt sitten niin paljon paremmin kuin Imatra? Jostain syystä Joensuussa IPV nähdään malliesimerkkinä huonosti hoidetusta seurasta, mutta kannattaa kuitenkin muistaa, että vielä tämän vuosikymmenen alussa Imatralla pelattiin divarin häntäpäässä 200–300 hengen yleisöille.

Ainakin minun ja niiden joiden kanssa IPV:stä puhuttu, mielipide päinvastoin positiivinen IPV:stä seurana.

 

[Hakki]

Virittelen tässä ajatuksenvaihtoa siitä, miten saataisiin sarjaa tasoitettua. Nythän ongelma tahtoo olla se, että vaihtuvuus huipulla on vähäistä. Pelaajat keskittyvät samoihin huippujoukkueisiin ja tekevät pitkiä sopimuksia ja sitten lajissa jyllää seuradynastioita, jotka tahkoavat mitaleita ja mestaruuksia toisensa perään niin, että pelaajat ja katsojat kadottavat mielenkiinnon. Tekeminen on puuduttavan teennäistä ja väkinäistä. Hopea tai pronssi on pettymys.

Olisiko mahdollista rakentaa sellaista formaattia, jossa Superpesiksellä olisi jonkinlainen lajin kehittämisrahasto, jossa pelaajalle annetaan jonkinlaista siirtokorvausta, mikä on sitä suurempi, mitä huonompaan seuraan pelaaja siirtyy. Eli jos siirtyy mestarijoukkueesta sarjanousijaan, saa kaikkein suurimman korvauksen. Korvaus olisi pienin, jos siirtyy mestarijoukkueesta hopeajoukkueeseen. Siirtyminen parempaan seuraan ei anna siirtokorvausta.

Tämä parantaisi sarjan häntäpään joukkueen mahdollisuuksia kilpailla pelaajamarkkinoilla, kun tavallaan ”järjestelmä” tukee sitä, että pelaajilla on intressejä siirtyä menestyvästä joukkueesta heikommin menestyvään joukkueeseen.

En tähän valmista formaattia ole laatinut, mutta käynnistäisin keskustelua tästä. Lajin etu olisi nykyistä tasaisempi sarja ja pitäisi kehitellä keinoja saada sitä osaamista levitettyä nykyistä laajemmalle alueelle. Jokin tällainen porkkanamalli pitäisi rakentaa, jotta huippupelaajisto ei keskittyisi liikaa samoihin seuroihin.

Ajatellaan vaikkapa niin, että se siirtokorvaus olisi riippuvainen myös pelaajan taitotasosta tietyn mittarin perusteella. Kultajoukkueen parhaan pelaajan siirtyminen sarjanousijaan antaisi isoimman porkkanan.

Aivan älytön ajatus.Huonompien pitää vain tehdä enemmän töitä.Joka lajissa on sama tilanne.Sitäpaitsi tämä on huippu-urheilua ei mitään harrastepesistä.On kaunis ajatus tietysti tuollainen, mutta utopistinen ja tappaa kilpaurheilun.

 

[Hakki]

Hyvä, että JP2012 otti tämän asian esille. Ehkä ideasi ei ihan auennut minulle eikä tuollaista rahastoa voida kyllä tehdäkään, mutta itse asia on jo lähitulevaisuuden kannalta tärkeä.

Monissa lajeissa televisiosopimus on isossa roolissa sarjan tasoittamiseksi ja paras esimerkki lienee Englannin valioliiga, Siellä toki ympyrät on megamäärin isommat, mutta idean voisi soveltaa heti Superpesikseenkin,jos vain olisi kunnon TV-sopimus. Nythän käytännössä TV-tuotanto on seuroille nollasopimus, jopa toisinpäin.

Ongelma Superpesiksessä on neljän ison vahvistuminen entisestään, vuosi vuodelta. Kuilu kasvaa, koska sekä välierät ettö finaali/pronssipelit tuovat pelaavien seurojen kassaan varvaisestikin arvioiden sellaiset 60 tuhatta pet peli ja niitä kun pelaat 3-4 niin olet jo lähtökohtaisesti kulutkin huomioiden sellaiset 180-200 tuhatta muita seuroja edellä, kun kausi päättyy. Sillä rahalla on hyvä käydä ostoksilla... tyhjäämässä vaikka tasaiseen tahtiin Kiteetä... Uusi ilmiö on toki se, että iso nelikko on alkanut syömään toisiaan. Hartikainen Sotkamosta Koplaan ja nyt Joensuuhun ja Jussila Joensuusta Vimpeliin. Onko Niemikin vaihtamassa maisemaa, jää nähtäväksi.

Jotakin täytyy tehdä. Ei tässä tarvitse mistään sosialismista puhua tai toisten seurojen tukemisesta, voidaan puhua ennemminkin sarjan pelastamisesta. Tätä mieltä ovat käsittääkseni ainakin nelikon kolme omaa pelaajatuotantoa tekevää seuraa. Lätkässä on play off -lippurahojen tasoitusmekanismi ollut jo kauan aikaa.

Ei mene Hartikainen Jomaan eikä Jussila Vimpeliin.Perustakaa näillä seiskan jutuille oma foorumi.

 

[Base B]

Pärjääkö se Kitee nyt sitten niin paljon paremmin kuin Imatra? Jostain syystä Joensuussa IPV nähdään malliesimerkkinä huonosti hoidetusta seurasta, mutta kannattaa kuitenkin muistaa, että vielä tämän vuosikymmenen alussa Imatralla pelattiin divarin häntäpäässä 200–300 hengen yleisöille.

IPV vs KiPa oli vain esimerkki siitä, minkälaisiin älyttömiin tilanteisiin playoff-rahojen jaossa voidaan ajautua. Tänä vuonna talousvaikeuksissa oleva Kitee pääsi rimaa hipoen pudotuspeleihin, mutta Imatra jäi juuri ja juuri ulos. Mielestäni olisi tällöin kohtuutonta, jos Kiteen pitäisi antaa pois playoff-tulojaan huonommin sijoittuneille seuroille. Tarkoitukseni ei ollut siis mitenkään mollata IPV:tä.

 

[Sijais-Leija]

IPV vs KiPa oli vain esimerkki siitä, minkälaisiin älyttömiin tilanteisiin playoff-rahojen jaossa voidaan ajautua. Tänä vuonna talousvaikeuksissa oleva Kitee pääsi rimaa hipoen pudotuspeleihin, mutta Imatra jäi juuri ja juuri ulos. Mielestäni olisi tällöin kohtuutonta, jos Kiteen pitäisi antaa pois playoff-tulojaan huonommin sijoittuneille seuroille. Tarkoitukseni ei ollut siis mitenkään mollata IPV:tä.

Kaikkea ei todellakaan ole pakko kopioida kiakkoliigasta, mutta sikäläisellä mallilla ei ymmärtääkseni IPV saisi senttiäkään KiPan vuotuisen pudotuspelin tuotoista. Pesiksessä joka tapauksessa pudotuspelirahojen osuus kokonaispotista on varmasti suurempi.

Sosialismia tilastoniilolaisittain on tosiaan monessa sarjassa, joiden huippu-urheilustatusta ei kukaan taida kieltää. Valioliiga on hyvä esimerkki tästä. Pienet hyötyvät luultavasti enemmän, mutta suurillekin tilanne kelpaa, koska kokonaispotti kasvaa kiinnostuksen kasvaessa. Toki Liverpool saa liigalta enemmän kuin Bournemouth, mutta ero olisi valtavasti suurempi, jos kaikki olisivat omillaan, eli siis myisivät itse kotiotteluidensa tv-oikeudet.

Club-by-club: A breakdown of the 2018-19 Premier League prize money - Planet Football

Tämän ketjun voisi vaikka yhdistää aiempaan, sillä samasta asiastahan pitkälti on kyse. Neljä seuraa on karannut muilta horisonttiin, eikä paluuta takavuosien kiinnostukseen ja yleisömääriin näytä olevan näköpiirissä.

 

[nastafiilis]

Tämän ketjun voisi vaikka yhdistää aiempaan, sillä samasta asiastahan pitkälti on kyse. Neljä seuraa on karannut muilta horisonttiin, eikä paluuta takavuosien kiinnostukseen ja yleisömääriin näytä olevan näköpiirissä.

Näistä neljästä seurasta 2 oli ylitse muiden vuosien ajan, mutta KPL ja Joma on omalla työllään noussut tähän ryhmään mukaan (ehkä jopa hiukan edelle jo), joten mikä estää muita seuroja tekemästä samaa? 2012 KPL oli runkosarjan kymmenes ja joutui pelaamaan sarjapaikastaan. Sieltä noustiin pikkuhiljaa tähän tilanteeseen..

 

[Pyöreäpallo]

Muuten ei liene mahdollista, jos ei palata amatöörisarjaan, jos sellaista aivan puhtaasti koskaan on ollutkaan.
Nyt ollaan tilanteessa, jossa monet saavat sitä, mitä ovat tilanneet. 70-luvulla alkoi yleistyä, että rahaa toimintaan ja pelaajiin alettiin kerätä kottikärryllä. Pienemmillä paikkakunnilla on tullut raja vastaan.

 

[Sijais-Leija]

Näistä neljästä seurasta 2 oli ylitse muiden vuosien ajan, mutta KPL ja Joma on omalla työllään noussut tähän ryhmään mukaan (ehkä jopa hiukan edelle jo), joten mikä estää muita seuroja tekemästä samaa? 2012 KPL oli runkosarjan kymmenes ja joutui pelaamaan sarjapaikastaan. Sieltä noustiin pikkuhiljaa tähän tilanteeseen..

Käytännössä pudotuspeliraha jakautuu lähes täysin neljälle seuralle, joten on ihan luonnollista, että huippuseuroja on neljä. Miksei näin sitten ollut aikaisemmin? Koska mukana oli mesenaatteja ja perseilijöitä, joka loi markkinoille epävakautta, ja myös huippupelaajia oli ehkä enemmän.

Vimpeli, Kouvola ja Joensuu nousivat huipulle sopivaan aikaan, enkä näe niiden sieltä tippuvan ainakaan seuraavaan vuosikymmeneen. Toki siellä on tehty asoita myös oikein, mutta nykyinen tilanne tuskin kannustaa edes näitä seuroja tehokkaaseen tomiintaan erityisen hyvin. Sotkamo onkin sitten oma lukunsa. Siellähän nousu alkoi 30 vuotta sitten ihan yksinkertaisesti urheilullisen vaatimustason nostamisella muiden yläpuolelle, mikä oli silloin vielä mahdollista.

 

[cooper]

Harvoin mitkään hyvät asiat tapahtuu simsalabim sormia näpsäyttämällä.

Huipulle tähtääminen vaatii vuosien tai jopa kymmenten hyvää työtä seurajohdolta.

Rahallakin voidaan saada paljon aikaiseksi päästä lähelle huippua, mutta ei kuitenkaan välttämättä ihan sinne minne on tähdätty. Menestyneitä ja ei ihan niin menestyneitä tapauksia löytyy historiasta useita.

Esimerkkinnä menestyneestä Joensuu, jossa asiasta tietämättömänä, mutta seuran vaiheita seuranneena, voi todeta työn alkaneen 10-20 v. sitten. Ensin vakiinnuttamalla paikka ykkösarjassa, sieltä nousu superiin ja siellä paikan vakiinnuttaminen, jonka jälkeen pitkät taistelut mitalipeleihin pääsystä ja nin edelleen.

Kuitenkin vasta viime vuosina seurasta on alkanut nousta omaa pelaajatuotantoa superiin, jota tuskin olisi tapahtunut ilman seuran menestystä ja seuraan panostettuja euroja.

Mahdollisuuksiakin siis on, muutamilla seuroilla tuon nelikon ulkopuoleltakin on mahdollisuuksia sarjaa tasoittaa, uusia nuoria pelaajia on kasvamassa muuallakin. Vaatii vaan kovaa työtä seuroilta ja pelaajilta ketkä tuonne tähtäävät.

Eikä muuten Joma oo ihan ensimmäinen suosikkijoukkueistani, ainoastaan esimerkkinä.

 

[Tilastoniilo]

Ihmeellistä kitinää ja antautumista. Tyypit, jotka eivät tee seurojen hyväksi mitään, vaativat sitä ja tätä ja tietysti niiltä, jotka menestyvät. KPL tippui suomariin asti, pelasi siellä kolme vuotta ja nousi 1995 ykköseen ja myöhemmin myös superiin. Sen jälkeen oli vuorossa hissiliike ja vasta 2002 noustiin superiin pysyvämmin. Kaikki on mahdollista, jos tehdään tosissaan töitä.

 

[Matti Matinpoika]

Cooper ja Tilastoniilo puhuvat asiaa. Noustaksesi nykyisten neljän parhaan tasolle, on seuran päivitettävä valmentautumisprosessi kokonaan paremmaksi kuin noiden neljän.. Se ei muuten maksa sen enempää kuin nykyinenkään vanhentunut toimintatapa.

 

[pintakraapaasu]

Edelleen: tässä on kysymys koko pesäpallon tulevaisuudesta, ei siitä olisiko 100% oikeudenmukaista nykyiselle neljälle suurelle, että jotain muutoksia tehtäisiin. Nykytilanne vahvistaa vuosi vuodelta näitä neljää, jotka ovat saavuttaneet asemansa osin siksi, että lajimarkkina on kokonaisuutena heikentynyt 2010-luvulla, jonka ilmiöitä ovat:

- Kilpailun väheneminen -> parhaat pelaajat joutuvat hakeutumaan mitaliseuroihin
- Yleisömäärän lasku
- Seurojen konkurssit tai hätäyhdistymiset
- Superpesiksen epäonnistunut laajentaminen
- Ykköspesiksen ja Suomensarjan tason lasku
- Seurojen vähentyminen, alemmissa sarjoissa enemmän kakkos- ja kolmosjoukkueita, vähemmän eri seuroja

Jos lajin tulevaisuus kokonaisuutena ei kiinnosta, nämä voi tietysti sivuuttaa ja keskittyä puolustamaan omaa mitaliseuraansa. Mutta silloin ei puhutakaan pesäpallon kehittämisestä.

 

[Artsi]

Nämä menestyvätkään seurat eivät varsinaisesti kylve rahassa niistä pudotuspeleistä huolimatta, Koplallakin on velkaa jäljellä ja jokainen euro tarvitaan homman pyörittämiseen joten minusta on turha lähteä heidän rahapussiensa pohjia kaivelemaan.

 

[Matti Matinpoika]

Taitaa kuitenkin olla niin, että nykyisellä toimintatavoillaan neljä suurta pysyvät muita edellä vaikka muutoksia sääntöihin ja rahan jakoon tehtäisiinkin. Nykyisten haastajien on muutettava omaa toimintaansa. Vain parempi toiminta jokaisessa seurassa nostaa tasoa kokonaisuutena. Valmennusprosessin lisäksi kannattaisi kehittää olosuhteita, ottelutapahtumaa ja markkinointia kilpailukykyisemmäksi. Tämäkään ei mahdottomia rahoja vaadi.

 

[werre]

Edelleen: tässä on kysymys koko pesäpallon tulevaisuudesta, ei siitä olisiko 100% oikeudenmukaista nykyiselle neljälle suurelle, että jotain muutoksia tehtäisiin. Nykytilanne vahvistaa vuosi vuodelta näitä neljää, jotka ovat saavuttaneet asemansa osin siksi, että lajimarkkina on kokonaisuutena heikentynyt 2010-luvulla, jonka ilmiöitä ovat:

- Kilpailun väheneminen -> parhaat pelaajat joutuvat hakeutumaan mitaliseuroihin
- Yleisömäärän lasku
- Seurojen konkurssit tai hätäyhdistymiset
- Superpesiksen epäonnistunut laajentaminen
- Ykköspesiksen ja Suomensarjan tason lasku
- Seurojen vähentyminen, alemmissa sarjoissa enemmän kakkos- ja kolmosjoukkueita, vähemmän eri seuroja

Jos lajin tulevaisuus kokonaisuutena ei kiinnosta, nämä voi tietysti sivuuttaa ja keskittyä puolustamaan omaa mitaliseuraansa. Mutta silloin ei puhutakaan pesäpallon kehittämisestä.

Toki vaihtuvuus neljän kärkeen olisi hienoa, mutta neljässä seurassa tehdään hommat paremmin.

Täytyy kuitenkin muistaa, että ei se ero pelkästään pelaajista johdu.

Onhan näitä tasoeroja muissakin lajeissa, mutta se on osa kilpaurheilua. Toiset menestyy ja toiset ei.

 

[Sijais-Leija]

Taitaa kuitenkin olla niin, että nykyisellä toimintatavoillaan neljä suurta pysyvät muita edellä vaikka muutoksia sääntöihin ja rahan jakoon tehtäisiinkin. Nykyisten haastajien on muutettava omaa toimintaansa. Vain parempi toiminta jokaisessa seurassa nostaa tasoa kokonaisuutena. Valmennusprosessin lisäksi kannattaisi kehittää olosuhteita, ottelutapahtumaa ja markkinointia kilpailukykyisemmäksi. Tämäkään ei mahdottomia rahoja vaadi.

Raha on vähän sellainen universaali juttu. Sillä saa kaikenlaista, myös parempaa valmennus-, markkinointi- jne. osaamista.

Ihmeellistä kitinää ja antautumista. Tyypit, jotka eivät tee seurojen hyväksi mitään, vaativat sitä ja tätä ja tietysti niiltä, jotka menestyvät. KPL tippui suomariin asti, pelasi siellä kolme vuotta ja nousi 1995 ykköseen ja myöhemmin myös superiin. Sen jälkeen oli vuorossa hissiliike ja vasta 2002 noustiin superiin pysyvämmin. Kaikki on mahdollista, jos tehdään tosissaan töitä.

Kaipa seurat kuitenkin yleisesti laskevat rahaa tuovat kannattajatkin merkittäväksi viiteryhmäksi, vaikket sinä sitä tekisikään. Jos jokainen imatralainen olisi tuonut IPV:lle edes sen verran rahaa kuin minä, olisi sitä melkoisesti enemmän käytettävissä.

Kiva olisi, jos väärien vuosilukujen (Kopla nousi pysyvästi Superiin vasta syksyllä 2006 tunnettujen tapahtumien seurauksena) luettelun sijasta latoisit vaikka ihan oikeita argumenttejakin pöytään. Ja argumentiksi ei kelpaa tautologia tyyliin: tulojenjako ei sovi pesikseen, koska se ei sovi pesikseen.

 

[Tilastoniilo]

Edelleen: tässä on kysymys koko pesäpallon tulevaisuudesta, ei siitä olisiko 100% oikeudenmukaista nykyiselle neljälle suurelle, että jotain muutoksia tehtäisiin. Nykytilanne vahvistaa vuosi vuodelta näitä neljää, jotka ovat saavuttaneet asemansa osin siksi, että lajimarkkina on kokonaisuutena heikentynyt 2010-luvulla, jonka ilmiöitä ovat:

- Kilpailun väheneminen -> parhaat pelaajat joutuvat hakeutumaan mitaliseuroihin
- Yleisömäärän lasku
- Seurojen konkurssit tai hätäyhdistymiset
- Superpesiksen epäonnistunut laajentaminen
- Ykköspesiksen ja Suomensarjan tason lasku
- Seurojen vähentyminen, alemmissa sarjoissa enemmän kakkos- ja kolmosjoukkueita, vähemmän eri seuroja

Jos lajin tulevaisuus kokonaisuutena ei kiinnosta, nämä voi tietysti sivuuttaa ja keskittyä puolustamaan omaa mitaliseuraansa. Mutta silloin ei puhutakaan pesäpallon kehittämisestä.

Ei lajin tulevaisuudelle ole ratkaisevaa se, että aletaan kierrättää rahaa nykyisiltä kärkiseuroilta, joilla rahaa ei vältämättä edes ole, eri tavoin liiton kautta muille seuroille tai aletaan maksaa palkkioita jostain yhdessä kerätystä rahastosta tiettyihin seuroihin siirtyville. Tulevaisuus on kiinni ihan muista asioista. Uskon, että on hyvät mahdollisuudet siihen, että muutamassa vuodessa kärkikahinoihin tulevat mukaan tai nykyisten sijaan esim. Tahko, Oulu ja Manse.

Sitäpaitsi on huuhaa puhetta, että nykyisin olisi jotenkin tavanomaista isommat tasoerot. Katsotaan historiatietoja. Tässä vain muutama poiminta takavuosien runkosarjoista:


1993 Pesäpallon tulospalvelu

1994 Pesäpallon tulospalvelu

1995 Pesäpallon tulospalvelu


Jo tuolloin neljä parasta - eivät siis nykyiset - erottuivat ja häntäpää keräsi vähän pisteitä.