Tavallaan tylsää, kun kausi loppui Roihuttarien osalta näin aikaisin, mutta tietysti hyvä asia, että sijoitus oli viime vuotta parempi. Kohta on varmaan paikallaan laittaa ensi kauden ketju pystyyn, mutta pohditaan vielä oliko tämä mennyt kausi pettymys, ok vai menestys. Kaikki tämä on tietysti
suhteessa odotuksiin, sillä menestyksestä ei voi puhua, kun ollaan sarjassa kymmenensiä.
1. Katsomossa oli porukkaa. Katsojakeskiarvo on noussut joka kaudella ja nyt päästiin jo yli 500 katsojan per ottelu. Kauden ennätys oli 707 katsojaa kotiottelussa. Minusta ei vaikuta, että seuran osalta oltaisiin satsattu edellisvuosia enemmän mainostukseen, mutta muutamassa ottelussa jollain kumppanuuksilla oli positiivinen vaikutus. Kaudella oli muutama kotipeli vähemmän kuin viime vuonna, joten kokonaiskatsojamäärä jäi hieman alle viime vuoden, mutta on kuitenkin yli kuusi ja puoli tuhatta. Katsojamäärien kehitys kertoo hiljaisesta nosteesta Roihuttarien asemassa. Helsingissä on potentiaalisia katsojia paljon. Jos joukkue pysyy superissa ja asiat hoidetaan hyvin, kasvaa katsojamäärä kyllä.
Tältä osalta kausi oli ainakin varovainen menestys.
2. Sijoitus oli kymmenes. Kun viime vuoden joukkue hajosi, ajattelin Roihuttarien olevan kenties heikoin joukkue koko sarjassa. Lopulta sarjan neljä heikointa joukkuetta olivat oikeastaan melko tasaväkisiä. Pidin kauden aikana Roihuttaria Haminaa, Pöytyää ja Tahkoa parempina, mutta loppukaudesta tapahtui jonkinlainen pieni romahdus ja pisteiden ottaminen päävastustajien kotikentillä oli vaikeaa ja Tahko pääsi lopulta ohi. Tärkeintä sijoituksessa oli, että tämän pohjalta om mahdollista ajatella joukkueen kehittämistä tuleville kausille. Tässä tilanteessa on vaikea arvioida ensi vuoden joukkueita, mutta näyttää siltä, että Vaasa heikentyy vähän ja Pöytyä sekä Tahko eivät vahvistu kovinkaan paljon. Laitilasta on vaikea sanoa, joukkue kilpailee varmaan tässä samassa häntäpäässä. Jos Roihuttarilla on joku vahvistus tulossa, on mahdollista, että ensi kaudella pelataan jopa kahdeksannesta sijasta.
Tältä osin kausi ei ole minusta pettymys, mutta ei myöskään menestys, vaan ok.
3. Pelaajistossa tapahtui kehitystä. Kauden 2023 joukkueesta lähti viisi runkopelaajaa, mikä tarkoitti tilaa uusille vastuunkantajille. Minusta kauden onnistujat ovat Erika Väliheikki, Elina Muurman, Oona Tuononen, Mette Mortensen, Neea Nuikka, Tanja Heikkilä ja Sohvi Korhonen. Kaikki paransivat viime kaudesta ja kantoivat vastuuta. Minusta kukaan joukkueessa ei varsinaisesti alisuorittanut suhteessa aikaisempiin vuosiin. Emmi Hannuniemi pelasi tutusti hyvän kauden lukkarina. Roihuttarien heikkouksia olivat ulkona erityisesti kopparipeli, räpylävarmuus ja muutamien avainpelaajien heittokädet. Sisällä hankaluuksia oli tutusti kotiutuksissa, mutta tilanne oli tällä saralla parempi kuin viime vuonna. Roihuttarien joukkueessa on helppo nähdä mille osastoille kaivataan parannuksia, mutta yksittäisten pelaajien kasvu on tosi lupaavaa.
Tältä osin kausi on minusta menestys.
4. Pelinjohto toimii. Tämä on yksinkertaisin arvioida. Kahden hankalan vuoden jälkeen Roihuttarilla oli taas pelinjohto ja valmennus, joka vei joukkuetta eteenpäin.
Tältä osin kausi on minusta menestys.