Suora nousu/putoaminen vs karsinta on mielenkiintoinen aihe, jolle ei yksiselitteistä oikeaa vastausta ole. Molemmissa on ongelmansa ja hyvätkin puolensa.
Itse taivun kuitenkin karsintojen kannalle.
Kärjistetysti suoran nousun ongelma on tuo hissijoukkueiden muodostuminen ja joukkueen rakentamisen vaikeus.
Karsintojen ongelma taas on että se antaa ylemmässä sarjassa olevalle selkeän edun, joka tekee sarjasta joidenkin mielestä käytännössä suljetun.
Noista kahdesta itse pidän karsintoja pienempänä pahana, koska se mahdollistaa paremmin sekä toiminnan kehittämisen että joukkueen rakentamisen. Kuten
@Yrjänä sanoi, nousijan on vaikea valmistautua nousuun pelaajamarkkinoilla, mutta sama koskee myös myös superissa viimeiseksi jääviä, kuin sarjassa säilyminen on epävarmaa.
Tämä näkyi esim. Roihussa, joka oli useamman vuoden putoamisuhan alla. Vaikea tehdä jatkosopimuksia saati houkutella pelaajia, kun ei tiedä edes missä sarjassa seuraavalla kaudella pelataan. Nyt kun tilanne on hieman vakiintunut, on joukkuekin vahvistunut.
Kääntöpuolena karsiminen voi tehdä joukkueeseen panostamisesta suuremman riskin nousemaan pyrkivälle joukkueelle. Jos nousu ei onnistukaan, niin talous saatta ottaa pahastikin osumaa. Suoralla nousulla riittää että voittaa ykkösen ja sitten yrittää vahvistaa joukkuetta.
Tällä kaudella Laitilan kohdalla joukkue ei vain ole vahvistunut juuri lainkaan viime vuodesta, vaan taitaa olla jopa heikompi kuin viime kaudella, kun Feran lainat ei ole käytettävissä. Korjatkaa jos olen väärässä, mutta käsittääkseni Laitilan tavoitteena ei ollut nousta vielä täksi kaudeksi, vaan nousu tuli "liian aikaisin".
Sanoisin tuon nykyisen mallin ainakin osittain aiheuttaneen myös sen että viime aikoina joka toinen vuosi sarjan häntäpään joukkueista kävellään yli käytännössä joka pelissä.