Menee hieman ohi aiheesta, mutta Viljanen kertoi loppuhaastattelussa, kuinka tytöiltä tulee pahaa katsetta, kun hän on niin vaativa valmentaja. Hänen mielestään kun treeneissä välillä oksentaa, kestää finaalitkin.
Minun mielestä tuo ajatus "no pain no gain" on just niin kaukana nykyaikaisesta valmennusideologiasta. Toki pitää olla tarvittavaa kuormitusta, jotta ominaisuudet kehittyy, mutta oksentaminen ei ole menestyksessä välttämätöntä. Myös se, että pelaaja olisi jokin osanen koneistoa, eikä koe saavansa itse pelata omaa peliään itse vahvuuksina pitämillään ominaisuuksilla tai taidoilla, on melko olennaista urheilemisessa ja siitä nauttimisessa. Ei välttämättä edes se kulta kaulassa killumassa ole sen arvoinen.
Joillain paikkakunnilla, esim. Sotkamossa ja tenavien pelaamisessa tärkeänä pidetään sitä, että peli on pelaajien peli, ei pelinjohtajan henkilökohtainen strategiapeli, jossa pelaajat ovat ohjailtavia hahmoja. Pelinjohtajan tehtävä on parhaimmillaan ollakin viuhkateline, en ymmärrä miksi se olisi huono asia?! Silloinhan pelaajat nimenomaan pelaa omaa peliään, toki suunnitelmat on tehty yhdessä johtajan kanssa.