Tässä ajatuksia runkosarjan jälkeen:
Hamina-Oulu, Hamina saanut otteisiinsa tasaisuutta ja lähtee ennakkosuosikkina välieriin. Hamina myös valmis ottamaan mahdollisen Superin paikan vastaan. Lipon nousun aika on vasta myöhemmin. Lippo on kuitenkin osoittanut olevansa yllätysvalmis ja trendi on ollut nouseva, joten helpolla Hamina ei jatkoon pääse.
Puijo-Kankaanpää, tasainen pari, jossa vaaka kallistuu kuitenkin Kankaanpään suuntaan. Puijo on varsin väritön, hajuton ja mauton. Välierissä hengen päälle saava joukkue on vahvempi. Se onnistuu helpommin Kankaanpäältä. Henki voittaa materian, kuten usein playoff-vaiheessa tapahtuu.
Lohi, hoiti kauden yläkanttiin. Tärkein tekijä tässä oli onnistunut lukkarin naaraus. Pietu Vesterinen oli lautasen ääreen todellinen löytö.
Kannus, kausi laskeva kuin lehmän häntä. Aloitti vahvasti erinomaisen ykköskärkensä avulla. Kun lainamiehiä alettiin tarvita muualla, laski peli aiempien vuosien tasolle.
Jyväskylän Kiri, sarjanousijalta juuri ja juuri riittävä venyminen. Erinomaista ulkopeliä säesti sisäpelissä kolmikko Matikka, Poutanen ja Carlsson.
Kouvola, vältti kabinettipäätöksellä joutumisen putoamiskarsintoihin. Nuorien pelaajien kehityshautomo, joka toisaalta kärsi siitä, että muutama pelaajista oli liian hyvä Ykköseen ja vietiin välillä Superin ryhmään.
Seinäjoki-Loimaa, SMJ kärsi oikeusmurhan viime metreillä, mutta on silti materiaaliltaan Loimaata vahvempi. Ei ole kovin todennäköistä, että koko kesän peliään etsinyt LP pystyisi yht’äkkiä haastamaan pohjalaisia.
Simon Kiri-Alavus, kauden alussa olisi ollut Veikkauksessa päivänselvä ykkönen, mutta Simo on selkeästi ollut kauden suurin pettymys. Hankinnat paperilla kovia, mutta kentällä ei. Alavus voi oman velodrominsa avulla saada Simon pelin vieläkin tukkoisemmaksi. Kummallakaan ei varsinaista lyöntitykkiä, joka ratkoisi pelejä. Simolla enemmän hävittävää. Alavudella parempi sitoutuminen joukkueeseen. Muhiiko tässä yllätys?
