Urheilijan kannalta tuolla voi olla paljonkin väliä. Kuten edellä on jo kerrottu, joukkueurheilijalle on otettava tapaturma- ja eläkevakuutus, mikäli vuosiansiot urheilemisesta ovat runsaat 12.000 euroa vuodessa (summa on sidottu indeksiin). Jos pelaajan palkkataso saadaan kikkailemalla tämän määrän alle, ei pelaajalle kerry urheilemisesta lainkaan eläkettä ja tapaturmakorvausten taso voi jäädä lakisääteistä vakuutusta huonommaksi.
Todella pahat loukkaantumiset ovat pesäpallossa onneksi harvinaisia, mutta läheltä piti tilanteita oli viime kaudellakin mm Vimpelissä. Tällainen loukkaantuminen saattaa paitsi päättää uran myös aiheuttaa tarpeen kuntoutukseen ja uudelleenkoulutukseen. Lakisääteisen vakuutuksen korvaustaso on tällöin viideltä vuodelta 85%/vuosi urheilijan saamasta vuosipalkasta. (Huomioitavan palkan katto on runsaat 120.000€/v, eli katto ei tulle pesäpalloilijoille vastaan ). Seuran maksaman palkan määrä vaikuttaa siis olennaisesti saatavan korvauksen määrään.
Todettakoot, että jos pelaaja loukkaantuu urheillessaan niin pahasti, ettei hän kykene enää lainkaan työelämään, määritetään pysyvä eläke lakisääteisen vakuutuksen piiriin kuuluvalla urheilijalla aina pysyvä tapaturmaeläke noin 37.000 euron (sidottu indeksiin) vakiotulon perusteella, vaikka urheilusta saatu vuosipalkka olisi vain vakuuttamiseen vaaditun alarajan (runsaat 12.000 euroa/v) tasolla. Tämänkään takia kenenkään ei kannattaisi suostua sopimukseen, jossa palkkataso kikkailtaisiin vakuuttamisvelvollisuuden alapuolelle. (Kokonaan toinen juttu on, että monen pesäpalloilijan tulotaso ei vaan yllä tälle tasolle, mm (melkein?) kaikki ykköspesiksen pelaajat).