Tulee vaan mieleen, että eikö enää luoteta kovaan ruohonjuuritason perustyöhön? Kun kokoaa hyvän ja innostuneen organisaation ja duunia kun painaa vuodesta toiseen riittävän aktiivisesti ja tehokkaasti, kymmenen vuoden päästä voi olla jo aika hyvä kivijalka ja tasokasta toimintaa.
Kun tässä Mansen ketjussa kerran ollaan.
Kun Helimo, Savilahti & co. kuskasivat pikkujunnunsa ekaa kertaa treeneihin, Upi lopetti pelaajauransa jne., mitä jos olisivatkin valinneet tämän "ruohonjuuritason perustyön"?
- Miesten edustusjoukkue pelaisi suomaria tai olisi Ykkösen keskivaiheilla, ehkä, nyt. JOS pojat olisivat jatkaneet ja kehittyneet nyt nähtyyn tapaan, sieltä voisi nyt olla nousemassa vastuunkantajia. Ehkä voitaisiin hiljalleen nousta lähemmäs Ykkösen kärkeä.
- Kuinka paljon vähemmän junnupesäpalloilijoita Tampereella olisi, kun ei olisi lajilla ollut näkyvyyttä ja Superia? Puolet vähemmän? -80 %?
- Kaupin stadionia ei ainakaan olisi, mutta olisiko ylipäänsä mitään stadionia? Kun vanha olisi joka tapauksessa jyrätty fudiskenttien ym. myllerryksessä. Oltaisiinko siis tilanteessa, missä Tesomalla muutama siirrettävä putkikatsomo?
- Suurta määrää uusia harjoituskenttiä ei ainakaan olisi rakennettu.
Mikä yksikin asia siis Tampereella tai ylipäänsä pesäpallolle lajina olisi paremmin tuolloin? (Sille että "vähemmän kateellisia pohjalaisia" en hirveästi laske arvoa...)
Vaikka jotenkin tässä "painaa vuodesta toiseen kymmenen vuoden ajan talkooduunia" skenaariossa oltaisiin menty nappiin, niin... mitäs sitten? Oltaisiin yhä minimissään viiden vuoden päässä mistään, ja sekin vaatisi yhä sen kaiken, mikä nyt tehtiin heti.
Ja ihan samat sanathan pätevät Helsinkiin.
Junnuja on, jotain pohjaa on, paikka stadionille on. Nyt on lisäksi nimekkäämpi ja bisnesosaamiseltaan kovempi hallitus kuin yhdessäkään Superin seurassa.
JOS Helsingissä alettaisiin hinkata jotain 20 vuoden projektia, menisi stadion sivu suun, ketään näitä hallituksen osaajia ei mikään 20 vuoden kitkuttaminen kiinnosta ja ylipäänsä pääkaupungissa nyt elämänsyklit hieman erilaiset. Todennäköisesti siis kaikki olisivat kadonneet, mitään ei olisi saavutettu.
Sen sijaan tekemällä manset, voi PuMu (tai kuka tahansa, joka Helsingissä tosissaan haluaa sen tehdä) saavuttaa sen kaiken, mitä Tampereellakin. Ei ole helppoa.
Mutta yksi kappale Puhtimäkiä olisi jo aika pirun iso loikka oikeaan suuntaan. Se nouseeko se miesten edustus nyt kahdessa, neljässä vai kuudessa vuodessa ei niinkään ole ratkaiseva juttu. Jo vaikka siellä karsinnoissa joka syksy pelaaminen Tampereellakin nosti kiinnostusta ihan uudelle tasolle, vaikka turpiin tuli kerta toisensa jälkeen. Mutta kun se Projekti on menossa, samalla voivat kaikki ne muut jutut (junnut, stadion, kentät, organisaatio) mennä eteenpäin.