Henkilökohtaisiin lajiin mitenkään liittyviin ominaisuuksiin liittyvä huutelu joutaa karsia. Siitä joutuvat yleensä kärsimään hyvät palaajat.
Lajiin kuuluu normaalia voimakkaampi "kommunikointi" katsomon ja pelaajien välillä - tosin usein yksisuuntaisesti. Pelisuorituksista herjaa voi heittää hyvän maun rajoissa, heitot ovat joskus jopa hauskoja. Sillä myös luodaan katsomoon tunnelmaa aivan eri tavalla kuin istumassa nätisti hiljaa ja läsyttämällä käsiä sopivissa paikoin.
Lehdon kommenteista voi päätellä, että ainakin niitä antaessaan hänellä oli mielessä osallistuttaa vastineessaan myös Puhtimäki Senior-tähän. Toinen vain huutelee "seuran nimissä", toinen omana itsenään. Ja silloin lähinnä omaksi häpeäkseen.
Törkein itseni kuulema kommentti - ja jossa katsomo sai huutelijat hiljenemään - oli -90 luvulla Oulussa natsien ottelussa. Huutelijana oli pienessä - ei änkyrä sellaisessa - lauantai-päivän kaljoissa ollut nuorten miesten porukka, joka oli vielä oululaisten kannattajia, mikä tekee tilanteesta erikoisen.
Lipon parhaimpia lyöjiä, mutta heikoimpia etenijöitä - hoikka pitkä nuori nainen, kaikin puolin tyylikäs noin ulkonäöllisesti, löi hyvä lyönnin, sillä tuli juoksu ainakin ja hän itse pääsi kakkoselle omalla lyönnillään (?). Siinä tuli jotakin häslinkiä - harhaheitto takapesiltä (?), en muista enää, mutta hän pääsi jatkamaan kolmosen yli (ilman kunnaria) kotipesää kohden. Palloa haettiin takakentällä varmaan niiden rämisevien peltipenkkin alta (?). Lyöjän meno alkoi selvästi kangistua kolmoispesän jälkeen ja selkä nousi pystyyn, kun huippu-etenijästä ei ollut kyse. Etenijän ollessa lipun kohdalla, yksi jo siihen asti erittäin kuuluvasti kunnostautuneista miehistä huusi koko katsomon yli kuuluneella äänellä: "Juokse lehmä, juokse... juokse lehmä". Siinä tuli jotakin muutakin - juoksija paloi lopulta kotiin - mutta tuon lehmä kommentin jälkeen katsomo miesten ympärillä alkoi pahaenteisesti sihistä ja joku lähellä olleista keskiikäisistä naisista sanoikin miehille asiasta. Kyllä he sillä uskoivat.