Vs: KPL superissa 2014
Koplan kausi tilastojen ja oman kotipeleistä saamani subjektiivisen tuntuman perusteella:
Sarjasijoitus oli odotusten keskihaarukassa. Ilman loukkaantumisia ja keskikauden huonoja pelejä oltaisiin ylletty niukasti pudotuspeleihin, mutta korkeintaan Vetoa vastaan. Ulkopeli parani selvästi. Päästetyt juoksut vähenivät keskimäärin 1/jakso. Kokeneiden jokereiden lähdöstä huolimatta tai juuri siksi lyötyjen määrä kasvoi hieman (0,4/ottelu). Peli-ilme koheni. Joukkueen kehittyminen oli/on lupaavassa vaiheessa. Pahiten epäonnistui seuran hallitus lippujen väärän hinnoittelun ja Hylkiläkuvion takia. Erityismaininta Koplan viestinnälle, mikä oli sarjan parasta.
Pelaajakohtaisesti pelaajat ”paremmuusjärjestyksessä” (tilastoluvut ennen viimeistä peliä):
Hacklin, Toikka, Lammila
Yleensä näiden pelaajien on onnistuttava, jotta Kopla voi voittaa. Hacklin nousi kokonaisarviossani niukasti ykköseksi. Tuotujen määrä kasvoi 24:ään ja kärkilyönnit jopa 152:een selvästi nousseella onnistumisprosentilla (63:sta 70:een). Ykköstila tulee kuitenkin erinomaisten ulkopelisuoritusten vuoksi. Pomminvarmaa työskentelyä ja lukuisia tappoheittoja sekä ns. voittavia suorituksia. Toikka kaksinkertaisti lyötyjen määrän 51:een ja pelasi ulkona luotettavasti. Apalla kärkilyönnit kasvoivat mutta onnistuminen laski hieman. Ulkopelissä Apa vakiinnutti paikkansa luotettavana polttajana. Arvosanaa laskevat hieman melko lukuisat merkkivirheet, joihin hän käsittääkseni sortui. Tämän kolmikon odotan pitävän tasonsa ensi kaudella.
Rytkönen, Toivola, Mäentausta
Jokaisella tärkeä rooli ja edellytykset olla ns. voittavia pelaajia. Rytkönen kehittyi kaikilla osa-alueilla ja ratkoi monia pelejä. Itä-Lännessä ennen peliä havaittu lihaskireys olisi pitänyt johtaa pelistä vetäytymiseen. Toivola paransi lukemiaan Nurmon ajoista. Vaisu alkukausi ja annetut juoksut, johtuen ehkä käsivaivasta, laskevat arvosanaa. Mäentausta vakiinnutti paikkansa yhtenä sarjan parhaimmista etenijöistä. Ulkopelipaikkana polttajan tontti on hänelle hyvä. Näiden kavereiden odotan vielä kehittyvän.
Saukko, Nurmio, Meriläinen
Perusrungon tärkeä kolmikko, jolla paljon kehityspotentiaalia. Saukon luvut laskivat AA- ajoista johtuen roolista kakkoskärjessä. Ajoittain erittäin hyvää peliä. Nurmio täytti vasta 19 ja nosti hurjasti kaikkia lukujaan (kentällemenoprosentti jopa 58). Potentiaalia on vielä huimasti ja jossain vaiheessa eli aika pian pitäisi häntä kokeilla kopparina. Meriläinen pelasi suurin piirtein odotetunlaisen kauden, mutta arvosanaa laskee se, että liian usein lyönnit lähtivät kuin hehtaaripyssystä, jonka seurauksena onnistumisprosentti on liian pieni.
Hyötyläinen, Ahonen, Ojala
Hyötyläinen kehittyi vuodessa Nurmion ohella ehkä eniten koko porukasta. Ulkopelaajana jo nyt hyvä. Hänessä on potentiaalia kehittyä huippupelaajaksi. Ahosen luvut hieman laskivat lyötyjen määrää lukuun ottamatta (1 + 7 aika yllätys). Ojala pelasi ennen loukkaantumista ehkä parasta kauttaan.
Eskelinen, Vuorela, Aitala, Sburatura
Tuurausosaston helmi oli 17- vuotias Eskelinen, jonka kehittyminen ja tulevaisuus Koplassa pitäisi varmistaa. Vuorela osoitti vaarallisuutensa lyöjänä. Hänellä on kaikki ainekset hyväksi sisäpelaajaksi. Aitala tuurasi Ojalaa tyydyttävästi. Moni seura olisi tyytyväinen, jos reservissä olisi Sepen kaltainen varamies, joka voidaan kaivaa naftaliinista 6 vuoden jälkeen.
Koplan sopimustilanne on sellainen, että Ahosella ja Ojalalla ei ole sopimusta ensi kaudesta . Aitalalla ja Toivolalla on optio. Eskelisestä en tiedä. Jos tavoite päästä mitalipeleihin on edelleen voimassa, edellyttää tavoitteen saavuttaminen Toivolan sopimuksen jatkamista ja 1 – 2 vahvistuksen hankkimista, joista toisen soisi olevan etukenttäpelaaja. Pelaajakohtaista kehittymistä edellytetään yli puolella joukkueesta ja siihen on myös mahdollisuudet, jos valmennusasiat saadaan kuntoon. Pelinjohtaja- asia on saatava ratkaistua mahdollisimman pian.