Esim Jani Komulainen sai kyllä Vimpelissä aikoinaan kuulla aika totaalisesti kunniansa. Noh. Pelasi jäätävästi ja kehui lopuksi Vimpelin yleisön. Ja näin se vain huippu-urheilussa menee. Tulos on pystyttävä tekemään, vaikka mitä huudettaisiin.
Tavallaan ymmärrän tässä pointin että mitä haet takaa, mutta kyllä minä sen verran sympatiaa tunnen Juuso Myllyniemeäkin kohtaan siitä, että pystyn kuvittelemaan teoreettisen tilanteen (
ei sisällä faktaa siitä mitä Myllyniemi on mahdollisesti kokenut) jossa pelaaja on enemmän tai vähemmän saanut kuulla ison osan eliniästään tuota samaa huutelua ja hän on varmasti osannut kovettaa itsensä tuon huutelun yläpuolelle, mutta kun pelataan aikuisten pääsarjatason peliä ja törmäät yhä uudelleen ja uudelleen tuohon samaan huuteluun kun voisit kuvitella että se on jäänyt johonkin ala/yläasteen tasolle niin jossain kohdin se sietokyvyn raja tulee vastaan.
Jos tuo samanainen huutelu on jatkunut pitkään tai siitä on pahimmassa tapauksessa kiusattu häntä nuorempana niin se saattaa nostaa pintaan sellaisia tuntemuksia mikä voi näyttää ulospäin siltä, että ei tunnu missään, mutta hän joutuu silti käyttämään voimavarojaan siihen että nyt ei saa näyttää yhtään mitään ulospäin tai että huutelulla olisi vaikutusta minuun. Ulospäin se saattaa jopa näyttää siltä, että ei ole mitään vaikutusta mutta ihmisen mieli on vähän sellainen että omia pään sisällä tapahtuvia ajatuksia ei pääse pakoon ja se että joudut patoamaan ajatuksia ja tunteita niin ei sekään tee pitkällä aikavälillä hyvää.
Viime kaudella ihmiset ymmärsivät käsittääkseni aika hyvin, että Kanalalle ei ole tyylikästä huudella alkoholismista, mutta nyt pitäisi vielä ymmärtää että kenenkään ulkonäköön liittyvä kommentointi ei ole hyväksyttävää. Sillä ei ole mitään merkitystä, että jos joku pelaaja osaa ottaa itseensä kohdistuvan huutelun rennommin kuin joku toinen koska ikinä ei voi tietää että minkälaista vahinkoa voit aiheuttaa jollekin toiselle ihmiselle sillä huutelulla.
