Jonkin verran asiassa on myrskyn nousemista vesilasissa.
Kun kylmästi järjellä katsoo, asiassa on läksyjä useammalle taholle.
Tämä on ehkä tärkein: kullekin katsojalle itselleen – katsomossa kuulu olla tunnelmaa, kannustausta, sanan peitsen kalistelua, huutelua, mutta kuitenkin hyvän maun rajoissa. Pelisuorituksista voi hersyvästi kommentoida, mutta peliin kuulumattomilla asioilla (ulkonäkö, alkoholismi, vaimon / siskon tekemiset 10 vuotta sitten jne.) ei kannata ryhtyä kiusaamaan.
Toiseksi tärkeimpänä sitten se, että tämä on oikein kouluesimerkki sosiaalisen median sopulireaktiosta, joissa aika sokeana rynnätään milloin mihinkin suuntaan. Siinä todella herkästi unohtuu, että kaikki ei ole sitä, mitä ensi alkuun näyttää. Ja myös se, että kaikkia asioita ei kannata – varsinkin selvityksen alla olevia - käsitellä julkisuuden kautta.
KPL voi mietiskellä, olisiko ottelutapahtumassa pitänyt tai voitu tehdä jotakin toisen. Yksittäisen huutelijan käytös ei ole seuran vastuulla. Jos mautonta mölisijää on yritetty hiljentää, asia on suurin piirtein ok. Missään päin Suomea pesäpallokatsomoissa ei ole oikeita järjestyshäiriöitä kuin äärimmäisen harvoin. Häiriö ei ole vielä se, jos itseäsi sattuu ärsyttämään vastustajan kannattajan ”vittumainen” huutelu. Ehkä voi miettiä sitä, miten tärkeä ja välttämätön asia kaljakatsomo pesäpallo-otteluihin on - tai voisiko sitä sijoittaa hieman kauemmaksi tai erilleen muusta katsomosta. Anniskelualueena se joka tapauksessa on eristettävä selvästi muista katsomon osista.