Tulipa jokin aika sitten tehtyä kesän kulttuurireissukin. Savonlinnan sijasta suunnistimme Rantakentän mörköoopperaan. Alun perin oli tarkoitus mennä tutustumaan suuren ja mahtavan Joman pesiskulttuuriin, mutta miksi valita kallis kopio, kun alkuperäinen ja aitokin on vaihtoehtona?
Kyllä pohjoiskarjalaisessa pesiksessä on vetovoimaa lähes 200 kilometrin kantamalla, ja vielä loivasti ylämäkeen. Kipa on onnistunut tänä kesänä Partasen johdolla yhdistämään pesiksessä menestymiseen tarvittavat kolme osatekijää (taito, itseluottamus ja asenne) ennakko-odotuksia paremmin. Menestystä tuova pelihuumori syntyy, jos nämä elementit onnistutaan yhdistämään rentous säilyttäen. Huipputaitajien puuttuminen on Kipassa korvattu vastuun levittämisellä. Taitojen muuttaminen voittavaksi suoritukseksi itse pelitapahtumassa vaatii itseluottamusta. Se, samoin kuin asenne taistella joukkueen voiton hyväksi, ovat olleet muutamia lepsuiluja lukuun ottamatta selkeästi edellistä vuosia paremmalla tasolla.
Ja sitten välipäivän kysymys: mitä syntyy (sakkotuomion lisäksi) kun otetaan vajaat 30 % Kossua ja liki 40 % Kiteen Kirkasta ja höystetään loput muilla vahvuuksilla?
Käsittääkseni tuloksena on KIPAkka2024. Se on voittava coctail mutta myös katkera kalkki, vastustajille ja välillä kipalaisillekin, kuten urheilussa kuulukin olla.