Superpesiksen pitäisi ottaa joku linja tähän katsomokulttuuriin viime aikoina tunkeneeseen ilmiöön. Ilmentymiä ovat tämä Kiteen möykkäporukka, Kempeleen rumpuporukan törkyhuutelijat sekä myös rasittava kurkkusuoraa huutaminen aina kun vierasjoukkueen lyöjä on lyömässä (muutamat paikkakunnat). Pari kuuluttajaa päälle. Kaikkia näitä seuratessa tulee vastenmielinen olo. Haluanko tosiaan samastua tällaiseen urheilulajiin?
Pesäpallo eroaa muista joukkuepeleistä sikäli, että se on samalla yksilölaji. Yksilöä häiritsemällä voidaan vaikeuttaa pelaamista. Voi olla jonkun mielestä hirveän nokkelaa ja hauskaa. Mutta onko se lopulta kenenkään etu, jos pesäpallosta tehdää kisa siitä, kuka kestää parhaiten kiusaamista ja ilkeilyä?
Kannustaminen ja kiusaaminen pitäisi erottaa kertakaikkiaan toisistaan. Kiusaaminen on nykyään asia, jota laajalti kitketään pois kaikkialla ja ilkeily koetaan asiattomana ja vanhanaikaisena. Millä vuosisadalla pesäpalloväki haluaa elää? Mistä väestöryhmästä katsomoon halutaan väkeä? Aikuisista koulukiusaajista?
P.S. Turha kehittää tästä mitään marttyrismiä, "ei saa enää olla tunnetta". Saa olla, mutta miksi sitä pitää olla negatiivisen ja ilkeyden kautta? Voittaminen reilulla pelillä ja vastustajaa kunnioittaen on suurta. Voittaminen kiusaamisella avustettuna on todella pientä ja noloa.