Kyllä oli peli saamattoman näköistä. Pari juttua mitä on tullut mieleen muutamia viime pelejä katsoessa.
Sisäpeli ei vakuuta. Omasta mielestä ongelmiksi muodostuu Elmossakin jo aikanaan mainitut jalkojen vähyys sekä kotiuttajien epävarmuus. Hyviä jalkoja Kempeleellä on Keski-Petäjä, Olli ja Hollanti, huippujalkoja ei yhtään. Tätä ongelmaa korostaa se, että yksikään etenijöistä ei mene kentälle erityisen hyvin. Paras kentällemenoprosentti löytyy Hollannilta, se on 56,5%. Superin top15 kentällemenijöistä kenelläkään muulla kuin Hollannilla ja Keski-Petäjällä ei ole kentällemenoprosentti alle 60.
Kotiuttajista molemmilla jokereilla on jo toinen vaikea kausi menossa putkeen. Hyvänä päivänä sekä Ossi että Masa lyövät kyllä miestä kotiin, mutta hyviä päiviä ei ole tullut viime aikoina ihan liikaa. Jo tilastojakin katsomalla on selvää, että Kekin kotiuttajajokeriosasto ei pärjää vertailussa oikein kellekään muulle top7 joukkueelle. Kun nämä kaksi ongelmaa yhdistää, on vaikeaa nähdä Kekille suurta menestystä pudotuspeleissä, vaikka sitä kovasti toivonkin.
Sisäpelistä on ylipäätään jäänyt välillä vähän ponneton, yllätyksetön, ja latistunut mielikuva. Tämä nyt menee mutuiluksi, mutta välillä sitä miettii että miten ihmeessä tulee niin paljon toissijaisia paloja, kun peluutus kuitenkin on hyvin varovaista ja paloja välttelevää. Kopinnostoon turvaudutaan usein, ja ratkaisua siirretään seuraavalle pelaajalle. Tietynlainen räväkkyys ja yllätyksellisyys tuntuu puuttuvan, ja samalla joukkuetta hurmokseen sysyttävät suoritukset. Toki ymmärrän sen että lähtökohtaisesti laadukkaalla pelaajamateriaalilla täytyykin tietyllä tavalla pelata prosenttipeliä ja luottaa ratkaisijamiesten onnitumisiin, mutta välillä peli on ollut suorastaan tylsää katsottavaa, kun lyönnit eivät lähdekään rullaaman halutulla tavalla.
Ulkopelin osalta on vähän itsevarmempi olo, pääasiassa peli on ulkokentällä laadukasta Jussilloineen ja Haapakoskineen. Pari poikkeusta tähän ovat koppariosaston satunnaiset hölmöilyt ja Määtän etukentällä korvannut Savikoski. Takakentällä Olli on kehittynyt suuresti ja on matkalla huipputason koppariksi, mutta pari ihmeellistä hörppyä on silti kesän aikana tapahtunut. Ojala hoitaa tonttiaan varmuudella, mutta jalkanopeus ei vaikuta enään olevan lajin huippukoppareiden tasolla. Koppariosasto on silti edistynyt viime kaudesta paljon, ja uskon (toivon) heidän kestävän paineen kovissa peleissä. Etukentällä Savikoski on räväkkä ja tunteella pelaava kaveri, mutta hän ei ole nyt vielä parissa pelissä vakuuttanut ihan täysin suorituksillaan. Näpy on mahtunut etukentälle hieman turhan helposti. Savikoskella on kuitenkin potentiaalia, ja luotan hänenkin vielä parantavan peliään syksyyn mentäessä.
Tässä tuli vähän vuodatettua omia ajatuksia pelistä, suurimmilta osiin mutuun perustuvaa sanailua kuin suoraa toden sanaa. Toivotaan Kekille menestyksekästä loppukautta ja pistetään Sarkkiranta ratkaisevissa peleissä täyteen, jotta ei ainakaan tunnelmasta tai kannustuksen puutteesta jää pelisuoritukset kiinni.