Kokonaisuuden kriisiin viittaa moni asia, vaikka osa pesäpalloväestä olisi tottunut niihin ja alkanut pitää tilannetta normaalina.
Se, että jotkut seurat ovat kriisissä, on aina kaikkien kriisi. Ei ole tervettä, että kauden päätteeksi (ja nyt jo kauden aikana) ryhdytään arpomaan, ketkä edes kykenevät pelaamaan pääsarjaa. Viime vuonna arvonnassa oli kolme seuraa, joista kaksi sai vaivoin lisenssin ja yksi luopui leikistä. Se ei ole terveen lajin merkki.
Ei ole myöskään normaalia, että ynnämuu-seuroiksi jäänyt enemmistö ei ole kohta vuosikymmeneen pystynyt etenemään puolivälieristä mihinkään. Asiat eivät ole kunnossa vain sillä, että joka syksy nähdään kovat finaalit.
Ei ole myöskään kokonaisuuden kannalta järkevää, että muutama menestysseura pystyy keräämään rinkiinsä loppujen seurojen kaikki lupaavat pelaajat, ja ahnehtimisessa ylimääräiseksi jääneitä sijoitellaan farmiin tai ennen kautta todetaan, että ei sinua tarvitakaan.
Putoamis- ja nousemistaistelut ovat olleet edes jonkinlainen suola lajissa, jossa pääsarja on ollut vuosia ennalta-arvattava ja kilpailullisesti tylsä. Elmon uutisen myötä tänä vuonna ei ehkä ole edes uskottavaa nousu- ja putoamistaistelua, kun sitä varjostaa mahdollisuus, että nämäkin pelit osoittautuvat myöhemmin turhiksi.
Kokonaisuus ei ole kunnossa, eikä kriisi poistu sillä, että sitä ei myönnetä.
On selvää, että systeemissä on valuvikaa ja isoille muutoksille on tarvetta. Kenellä olisi auktoriteettia ja intressiä lähteä ajamaan tarpeellisia muutoksia ja miten erimielinen pesäpalloväki saadaan niiden taakse? Ja mitä ne muutokset mielestänne olisivat?