Kausi 2020

[Puukäsi-näppi]

Tämä asia on täällä varmaan jo jossain selvitetty, mutta minulta mennyt ohi.. Eli minkä vuoksi miesten välierät menee paras kolmesta systeemillä?

 

[jjjjussi]

Tämä asia on täällä varmaan jo jossain selvitetty, mutta minulta mennyt ohi.. Eli minkä vuoksi miesten välierät menee paras kolmesta systeemillä?

Koronan takia ja siitä johtuneen ottelusuman takia. Lisäksi onko tämä jopa poikkeuksellisen myöhä aika pelata näitä.

 

[PietuPetteri]

Koronan takia ja siitä johtuneen ottelusuman takia. Lisäksi onko tämä jopa poikkeuksellisen myöhä aika pelata näitä.

Vuosi sitten pelattiin näitä pelejä pari viikkoa aikaisemmin.

 

[Puukäsi-näppi]

Koronan takia ja siitä johtuneen ottelusuman takia. Lisäksi onko tämä jopa poikkeuksellisen myöhä aika pelata näitä.

Ok, niin ajattelinkin

 

[Riukulehto]

Nyt jo neljäs perättäinen kausi putkeen ettei runkosarjan voittajasta tule mestaria.

 

[Vaari]

Pudotuspeleihin päässeistä joukkueista puolet idän puolelta ja puolet lännen puolelta. Kuitenkin viiden parhaan joukossa neljä joukkuetta idästä ja yksi lännestä. Mistä tämä kertoo? Tehdäänkö idässä tällä hetkellä niin paljon parempaa työtä pesäpallon parissa?

 

[Mantun monttu]

Pudotuspeleihin päässeistä joukkueista puolet idän puolelta ja puolet lännen puolelta. Kuitenkin viiden parhaan joukossa neljä joukkuetta idästä ja yksi lännestä. Mistä tämä kertoo? Tehdäänkö idässä tällä hetkellä niin paljon parempaa työtä pesäpallon parissa?

Olisiko osa syynä laadukas pesisakatemiatoiminta Vuokatissa, Joensuussa ja Kouvolassa?

 

[Elk]

Kausi on päättynyt, mutta sen verran tuoreessa muistissa vielä, että ajattelin koota omat ajatukseni sen suhteen. Havaintoni ovat varmasti puutteellisia, mikä johtuu mm. sarjasysteemistä, jonka takia etelässä jäi pohjoisen lohkon joikkueitten otteet vähälle huomiolle.

Parasta kaudessa: Että se pelattiin. Keväällä näytti pahalta ja itsekin jo kiemurtelin mielessäni miten päin kesä saada kulumaan, jos pesistä ei pelata, mutta niin vain pelattiin oikeastaan hyvinkin hieno kausi. Pesisfanille riitti seurattavaa miltei joka päiväksi, mutta pelaajille tahti oli tietysti hankalampi, kuten Anssi Lammilan haastattelusta käy hyvin ilmi. Maailmanlaajuinen vieraamme koronakin miltei kuin odotteli, milloin nuo hassut suomalaiset saavat nuo kummalliset pelinsä loppumaan, eikä ihan loppuun saakka jaksanutkaan odottaa. Ehkä oli tavallaan hyväkin, että muistutteli itsestään, koska eihän sitä vielä unohtaakaan saa, ja vaikuttaa ainakin vielä ensi kaudenkin harjoittelukauteen.

Kauden positiiviset suorittajat/yllättäjät
- Nuorten esiinmarssi. Kiteen nuoret huomattiin jo alkukaudesta alkaen, mutta Sotkamon nuoret tähdet tunkivat eturiviin kuin varkain, vaikka ”huhua” heistä oli toki jo aiemminkin kuulunut. Ihmeen valmiita pelimiehiä nuo komulaiset, kuosmaset ja purmoset. Maininnan ansaitsee myös Petteri Alanen. Aika moni superin pelaaja on saanut monta vuotta aikaa päästä omassa roolissaan sille tasolle, mille Alanen pääsi heti, kun joutui vastuuta ottamaan.
- Unholasta nousseet, tai sinne hiipumaan oletetut. Sami Mikkolanahon uusi kevät ilahdutti näin kaukaakin katsoen ja on hyvä esimerkki muillekin, joille syystä tai toisesta tulee urallaan jokin vaikea vaihe. Mikkolanaholle kuoppa näytti jo kaivetulta, mutta ei suostunut sinne jäämään. Kova suoritus oli myös Juho Toivolan onnistuminen kotiuttajajokerina, vaikka ei sitä roolia ollut aiemmin pelannut. Ja hattua täytyy nostaa Dahlströmillekin - vaikka ura on vaikuttava, niin ei kai se itsestäänselvää ollut, että kaveri jälleen teki takuuvarmaa laatutyötä.
- En nyt tiedä, oliko välttämättä yllätys, mutta Koplan tahto Ja henki pudotuspelivaiheessa - joo, viimeistä peliä lukuun ottamatta - oli vaikuttavaa ja mieleenjäävää loppukahinoissa Sotkamon mestaruudesta huolimatta (totta kai kaikki kunnia sillekin).

Kauden alisuorittajat:
- Ylemmän keskikastin joukkueet. Hyvinkää, Pattijoki ja Seinäjoki, ehkä Imatrakin vaikkei se ihan edellisten joukkoon ennakollisesti kuulunut. Kun Kitee ajoi takaa vauhdilla ohi, noiden alisuorittaminen vain korostui ja näytti jähmettymiseltä lähtötelineisiin. Jotain oli mennyt pieleen ainakin Tahkon ja JymyJussien kauteen valmistautumisessa eikä sitä saatu koko kautena korjatuksi.
- Alisuorittaneita pelaajia ei viitsisi välttämättä sormella osoitella, mutta ei kai siitä mihinkään pääse, että esimerkiksi Niemi sellainen oli. Katselin mielenkiinnosta useampiakin nousijajoukkueen pelejä fanikamerasta ja miltei sääliksi kävi. Jos oikein seurasin pohjoisempien joukkueiden keskusteluketjuja täällä, niin Haapakoski ja Puputti taisivat myös olla odotuksiin nähden alisuorittajia.
- Joman pudotuspelit. Olivat syyt mitä tahansa, niin kyllä se siltä vaikutti, että joku hihna luiskahti pienemmälle rattaalle runkosarjan jälkeen. Ja olihan se kauden suurimpia yllätyksiä, että tuplamestari ja miltei jo kattoon nostettu kokoonpano onkin kauden päättyessä repaleinen.

 

[Tappoheitto]

Kausi on päättynyt, mutta sen verran tuoreessa muistissa vielä, että ajattelin koota omat ajatukseni sen suhteen. Havaintoni ovat varmasti puutteellisia, mikä johtuu mm. sarjasysteemistä, jonka takia etelässä jäi pohjoisen lohkon joikkueitten otteet vähälle huomiolle.

Parasta kaudessa: Että se pelattiin. Keväällä näytti pahalta ja itsekin jo kiemurtelin mielessäni miten päin kesä saada kulumaan, jos pesistä ei pelata, mutta niin vain pelattiin oikeastaan hyvinkin hieno kausi. Pesisfanille riitti seurattavaa miltei joka päiväksi, mutta pelaajille tahti oli tietysti hankalampi, kuten Anssi Lammilan haastattelusta käy hyvin ilmi. Maailmanlaajuinen vieraamme koronakin miltei kuin odotteli, milloin nuo hassut suomalaiset saavat nuo kummalliset pelinsä loppumaan, eikä ihan loppuun saakka jaksanutkaan odottaa. Ehkä oli tavallaan hyväkin, että muistutteli itsestään, koska eihän sitä vielä unohtaakaan saa, ja vaikuttaa ainakin vielä ensi kaudenkin harjoittelukauteen.

Kauden positiiviset suorittajat/yllättäjät
- Nuorten esiinmarssi. Kiteen nuoret huomattiin jo alkukaudesta alkaen, mutta Sotkamon nuoret tähdet tunkivat eturiviin kuin varkain, vaikka ”huhua” heistä oli toki jo aiemminkin kuulunut. Ihmeen valmiita pelimiehiä nuo komulaiset, kuosmaset ja purmoset. Maininnan ansaitsee myös Petteri Alanen. Aika moni superin pelaaja on saanut monta vuotta aikaa päästä omassa roolissaan sille tasolle, mille Alanen pääsi heti, kun joutui vastuuta ottamaan.
- Unholasta nousseet, tai sinne hiipumaan oletetut. Sami Mikkolanahon uusi kevät ilahdutti näin kaukaakin katsoen ja on hyvä esimerkki muillekin, joille syystä tai toisesta tulee urallaan jokin vaikea vaihe. Mikkolanaholle kuoppa näytti jo kaivetulta, mutta ei suostunut sinne jäämään. Kova suoritus oli myös Juho Toivolan onnistuminen kotiuttajajokerina, vaikka ei sitä roolia ollut aiemmin pelannut. Ja hattua täytyy nostaa Dahlströmillekin - vaikka ura on vaikuttava, niin ei kai se itsestäänselvää ollut, että kaveri jälleen teki takuuvarmaa laatutyötä.
- En nyt tiedä, oliko välttämättä yllätys, mutta Koplan tahto Ja henki pudotuspelivaiheessa - joo, viimeistä peliä lukuun ottamatta - oli vaikuttavaa ja mieleenjäävää loppukahinoissa Sotkamon mestaruudesta huolimatta (totta kai kaikki kunnia sillekin).

Kauden alisuorittajat:
- Ylemmän keskikastin joukkueet. Hyvinkää, Pattijoki ja Seinäjoki, ehkä Imatrakin vaikkei se ihan edellisten joukkoon ennakollisesti kuulunut. Kun Kitee ajoi takaa vauhdilla ohi, noiden alisuorittaminen vain korostui ja näytti jähmettymiseltä lähtötelineisiin. Jotain oli mennyt pieleen ainakin Tahkon ja JymyJussien kauteen valmistautumisessa eikä sitä saatu koko kautena korjatuksi.
- Alisuorittaneita pelaajia ei viitsisi välttämättä sormella osoitella, mutta ei kai siitä mihinkään pääse, että esimerkiksi Niemi sellainen oli. Katselin mielenkiinnosta useampiakin nousijajoukkueen pelejä fanikamerasta ja miltei sääliksi kävi. Jos oikein seurasin pohjoisempien joukkueiden keskusteluketjuja täällä, niin Haapakoski ja Puputti taisivat myös olla odotuksiin nähden alisuorittajia.
- Joman pudotuspelit. Olivat syyt mitä tahansa, niin kyllä se siltä vaikutti, että joku hihna luiskahti pienemmälle rattaalle runkosarjan jälkeen. Ja olihan se kauden suurimpia yllätyksiä, että tuplamestari ja miltei jo kattoon nostettu kokoonpano onkin kauden päättyessä repaleinen.

Loistava yhteenveto ja näin fanina hienoa että kausi vedettiin lopulta läpi eikä korona päässyt isolti sotkimaan. Nostettava esille myös Viven nuorison pelaaminen.
Jomalla tapahtui vähän sama kuin Vivelle viime syksynä. Alettiin pelaamaan mielissä jo seuraavaa kautta ja 100%keskittyminen tippui 92%

 

[Hiukkahikeä]

Alla omaa yhteenvetoa kaudesta 2020. Osa joukkueista meni itsellä pienellä huomiolla kun alkukesä oli hyvin kiireinen kaikiltaosin.

Yllätykset:
- Koplan selkeä hallinta JoMa sarjassa ja mestarin pudotus.
- Edelliseen liityen - vaikka JoMa vaikutti lyömättömältä runkosarjassa ja sisäpelijärjestys siltä, ettei suurta merkitystä ole mistä aletaan pelaamaan, niin silti sisäpelin tehoon iski loukkaantumiset siinä missä mihin muuhunkin joukkueeseen. Sitä ei toki tiedä että miten nuo siirtohommat vaikutti peliin.
- Kitee. Nuoret, rohkeat ja ennakkoluulottomat pelaajat 5/5.
- Kohonen ulkopelissä. Tuntui kyllä kummalta että Kohonen meni ulkopeliin, mutta kylläpä hän suoritti hyvin ja melko legendaarisia paloja nakutteli pleijareissa.
- Vimpelin korjausliikkeet. Alkukaudesta näytti huonolta. Loppukesää kohden kuntokäyrä nousi ylöspäin ehkä sarjan jyrkimmässä kulmassa. E.Anttila nousi hienolla tavalla esille uudeksi vastuunkantajaksi.
- Sotkamon etukenttä, takakenttä (kehittyä voi edelleen) ja nuorten nousi eturiviin.


Alisuoriutujat:
- Pattijoki. Oli siellä toki onnistujiakin. Keski-Koukkari näytti alkukauden jälkeen ottavan useamman askeleen eteenpäin, mutta sitten hieman tuli hyytymistä. Minusta hyvä kausi kuitenkin. Juntunen oli hyvä kopparina ja Kosonen. Niin, Kosonen. Kosonen päätti että joukkue menee pudotuspeleihin. Superpesiksen palkitsemisjärjestelmissä on perustavanlaatuista vikaa, jos Kosonen ei saa mitään palkintoa. Keltään pelaajalta ei voi odottaa enempää tekemistä joukkueen eteen, mitä Kosonen tekee.
- Lisää Pattijoesta - Haapakosken Samilla ei ollut aivan sellainen kausi mitä moni odotti. Alkukauden roolitus sisäpelissä ei ollut se, missä kaikkia tehoja saatiin irti.
- Joensuu. Perustelut yllätyksissä.
- Hyvinkää. Pitäisi lukea enemmän tuota Hyvinkää-ketjua että ymmärtäisi miksi tulos oli tuo. Ainekset tuossa pitäisi edelleen olla korkeammalle.

 

[LBC]

Tuollaisia yhteenvetoja tässä vaiheessa on mukava lukea. Niihin ei juurikaan lisättävää tosin. Itse nostaisin vielä nuorten lukkarien esiinmarssin kaiken kaikkiaan. Komulainen, Alanen ja Ruuska kärkipäässä, mutta joukkoon on lueteltava myös ennakkoluulottomat Surakan serkukset ja vähän vanhemmat Hakomäki, Eskelinen ja Lehtinen, jotka ottivat mielestäni stepit ylöspäin.

 

[Ylläpito]

Poikkeusaikojen pesäpallojuhlaa välivuoden sijaan – päättyneen kauden läpiviennistä ollaan syystäkin iloisia!

Superpesiskausi huipentui Suomen mestaruuksien juhlintaan. Sotkamon Jymy polski Sapsojärvessä ja Kirittäret Jyväskylän Köyhälammessa. Tutussa rituaalissa ei pitäisi olla liiemmin hämmästeltävää, mutta tällä kertaa kylmä suihku huokui erityistä lämpöä. Pesäpalloyhteisö sai muun yhteiskunnan...

www.superpesis.fi

Superpesiskausi huipentui Suomen mestaruuksien juhlintaan. Sotkamon Jymy polski Sapsojärvessä ja Kirittäret Jyväskylän Köyhälammessa. Tutussa rituaalissa ei pitäisi olla liiemmin hämmästeltävää, mutta tällä kertaa kylmä suihku huokui erityistä lämpöä. Pesäpalloyhteisö sai muun yhteiskunnan mukana elää läpi kesän epävarmuuden ajassa ja pelkästään kauden tyylikästä läpivientiä voi pitää onnistumisena.

Pesäpalloliiton toiminnanjohtaja Petri Pitkäranta myöntääkin huokaisseensa helpotuksesta, kun kaikki ottelut saatiin pelattua suunnitelmien mukaisesti ja voittajat ratkaistua tiukan urheilullisesti. Kesän mittaan koettiin hienoja pesäpalloelämyksiä ja huippu-urheiluun kuuluva tunteiden värisuora.

– Olihan kausi huikea onnistuminen niissä puitteissa, joissa saimme toimia. Haluan lausua kiitokseni erityisesti seuroille, koko pesäpalloyhteisölle ja kaikille toimijoille. Kun jokainen kantoi vastuunsa, pystyimme viemään kauden hienosti läpi ja ansaitsimme päälle vielä ripauksen onneakin, Pitkäranta sanoo.