No niin, pesisväki lienee jo varsin runsaslukuisesti palannut sorvin ääreen, ainakin treenien pariin... Joidenkin superpesisseurojen ketjuista tuli vastaan summauksia juhannusta edeltävästä alkukaudesta, niin laitetaanpa alkuun maratonviesti myös KaMan tilanteesta:
Fanina tietenkin aina odottaa pistesaalista, mutta jos ihan realistin viittaan yritän ahtautua, niin tähänastisesta 13 ottelusta ei lopulta kovin paljoa enempää ollut odotettavissa varsinkaan sen jälkeen kun korona sotki vielä tätäkin harjoituskautta (ja vaikkapa yksi SM-hallien karsintamatsi peruuntui kokonaan) eikä treenikaudella irronnut laskujeni mukaan ensimmäistäkään otteluvoittoa KaMalle... Kärkiviisikoksi povattuja joukkueita vastaan KaMalla oli matseista 7/13 - ja niistä näin alkukaudella realistinen odotukseni oli yhteensä 1 - 2 pinnaa. Toteutui 0... Sitten sijoille 6 - 8 rankatuissa joukkueissa lähihistorian valossa on erityisen suuri merkitys, pelataanko kotona vai vieraissa. Näitä pelejä oli 2/13 - ja koska KaMa kohtasi Tahkon vieraissa ja Kiteen kotona, realistin silmin katsottuna odotusarvoni oli kotivoittopainotteinen. 2 saavutettua pinnaa ja kotivoitto Kiteestä oli varsin reaaliodotusten mukainen. Sitten sijoille 9 - 10 rankattuja eli Kossua ja Imatraa vastaan jaksovoitto vieraissakin voisi olla realismia, joten kahdesta vieras- ja yhdestä kotipelistä (IPV) realistinen odotus olisi voinut (en siis näitä ennalta virallisesti mihinkään naputellut) yhteensä 3 - 4 pinnaa, saatiin 2 kotivoitosta IPV:tä vastaan, Muita sijoille 11 - 13 rankattuja eli JymyJusseja ja Pattijokea vastaan oli vain yksi matsi kolmestatoista - ja siitäkin saatiin 2 pinnan voitto PattU:n jäädessä Kankaanpäässä nollille, joten realistisesta tavoitteesta ei siinäkään voitu jäädä jälkeen kuin enintään yksi pinna. (Ensimmäisiin 20 peliin ei kuulu ensimmäistäkään JymyJussit-matsia - ja sitten 10 viimeiseen runkosarjamatsiin peräti kolme)...
Eli kaiken kaikkiaan, ei tässä kovin paljon KaMa nähdäkseni ole pisteissä jäljessä ainakaan omaa realistiaikatauluani. Enemmän kirpaisee se, että Pattijoki on ainakin tässä vaiheessa edellä. Se täytyy kyllä sanoa, että Pattijoki on suoriutunut tähänastisesta kaudesta selkeästi paremmin kuin olisi saattanut aavistella vaikkapa siinä vaiheessa, kun joutuivat purkamaan Miikka Matikan sopimuksen syksyllä. (Mutta ovat onnistuneet erinomaisesti monien niiden miesten kanssa, jotka käytettävissään ovat olleet – vaikkapa Itä-Länteen nousseelle Keski-Koukkarille ehkä ei seuraa olisi viime syksynä olisi superista löytynyt, jos ei PattU olisi sopimusta uusinut vaisuhkon kesän jälkeen.)
Valitettavasti KaMa ei tähän mennessä ole yltänyt likikään samanlaiseen onnistumisen kierteeseen, jolla on taipumusta ruokkia uusia onnistumisia. Mutta vaikkapa Joe Vartiamäen raikkaat ja ennakkoluulottomat otteet sijaisena juhannuksen alla Sotkamo-pelissä voisivat antaa kokeneemmillekin KaMa-pelaajille sopivaa lisärentoutta. Näen KaMan otteissa lupaavia merkkejä, ja odotan, milloin se todellinen "ketsuppipullonkorkki" aukeaa. Vähän niin kuin jatkuvasti 79-metrisiä keihäskaaria paiskovan valmentaja, joka ynnäilee päässään, miten paljon mikäkin yksityiskohta merkitsee ja päätyy siihen, että loppukesästä keihäs kaartaa 85 metriä, kun kaikki on tarpeeksi hyvin ajettuna pääkoppaan eikä heittoa tarvitse liikoja ajatella vaan kaikki toimii rennosti ja tarkoituksenmukaisesti kuin automaationa... Nyt kun superpesiksen pelitahti tiivistyy entisestään, siitä rentouden taidosta (ja kyvystä olla pohtimatta liikaa sarjataulukkoa) olisi kaiketi entistäkin enemmän hyötyä...
Pekka A. analysoi juhannuksen alla Elmossa KaMan alkukauden yhdeksi pettymysjoukkueeksi. En sano, etteikö se ole nimenomaan niinkin. Mutta toisaalta uskon, että tässä voisi mainiosti olla myös jonkinlaisen uuden menestystarinan alku*. KaMalla on nuori ja kehitysmahdollisuuksia omaava joukkue, jossa monella on potentiaalia merkittävästi parempaan kuin tähän mennessä kesällä 2022 on nähty. Toki vaikkapa ensimmäiset muistikuvat Mikkolanahon veljeksistä Pohjanlinnan kentällä ovat niin kaukaa 00-luvulta, kun sekä KaMa että AA pelasivat ykköspesistä, että tuskin Sami niin loisteliaalle tasolle enää pystyy palaamaan. Mutta jos sisäpelin potentiaalia ajattelee, nuoremmassa kaartissa Piispanen, Utunen, Vuorenmäki jne. nousevat kyllä realistisissakin mielikuvissani loppukesästä sisäpelissä eri tasolle kuin alkukesällä 2022 – ei se vaadi kuin paluuta omalle viime kesänä näytetylle tasolle.
* Kärsivällisyyttä se kuitenkin meiltä kannattajilta vaatii. Sitä vaativat myös menneiden vuosikymmenten KaMa-tarinat, vaikkapa neljän parhaan joukkoon päätyminen kesällä 1990. Pettymystä silloinkin taidettiin povata edelliskauden päätyttyä KaMan kannalta kurjasti puolivälierissä. Puolivälierissä 1990 Vimpeli olikin kova vastus. Ratkaisevaa viimeistä matsia tasavoittotilanteessa pelattiin Kankaanpäässä kauan lukemissa 0 – 0. Noin kuudennessa tai seitsemännessä vuoroparissa palkittiin kärsivällisyys ennen muuta vastustajan pelin lukemisessa. Silloin ulkopelipaikkoja ei vaihdeltu nykytapaan, mutta toki esimerkiksi kakkospolttaja saattoi aavistella paljonkin. Jos KaMan etenijä lähti, ViVe:n silloinen kakkospolttaja Jukka Liikala aavisteli ennen mailan osumista palloon hanakasti keskemmälle kenttää. Noin kuudennessa tai seitsemännessa vuoroparissa Seppo Uusi-Oukari laittoi merkin päälle, etenijä lähti syötöstä ja Jari ”Raippa” Tuulensuu löi pallon läpi juuri siitä kohdasta, mistä Liikala lähti aavistelemaan. Käytännössä se matsi ja puolivälieräpaikka ratkesi siihen lyöntiin. Tällä kaudella en vastaavista KaMa-sijoista haaveile, mutta pointtina se, että vaikkei virallisesti ehkä puhuttu projekteista, käytännössä tuohonkin välieräpaikkaan johtanut pohjatyö oli alkanut jo vuosia aiemmin. Se oli hyvässä vauhdissa jo silloin, kun muualla Suomessa KaMaa veikkailtiin sarjasta putoajaksi. Tsemppistä niin KaMan edustusjoukkueelle kuin taustajoukoillekin!
.