Kempele - Kirittäret
Kirittäret jatko samalla kokoonpanolla. Kovasti haluaisin jo nähdä Toikkasta kentällä, mutta ei ole mitään syytä ottaa riskejä tässä vaiheessa kautta ja onneksi meillä riittää hyviä pelaajia, vaikka jokunen olisikin pois kokoonpanosta.
Voitto 0-2. Peli näytti ihan alkukauden peliltä niin kuin pitääkin. Tosi nihkeetä peliä, mutta joukkue näytti taas suurutensa ja henkisen vahvuutensa. Vaikka oltiin välillä vähän ahtaalla, niin silloin kun oli viimeinen paikka onnistua, niin silloin kaivettiin ne juoksut jostain.
Kolme silmiinpistävää positiivista asiaa pelistä:
1. Jaksojen loput. Ekalla jaksolla vastustaja tuli rinnalle ja toisella jaksolla vastustaja meni edelle. Jaksojen viimeisissä Kirittärien pelaamissa sisävuoroissa Kirittäret löi yhteensä 10 juoksua (4 ja 6). Molempien jaksojen viimeisissä ulkovuoroissa vastustaja pidettiin nollilla.
2. Tilanteiden rakentaminen. Kirittäret rakensi pelissä 3-tilanteita 22. Kun ottaa huomioon kuinka nihkeetä peli oli, niin onhan tuo kova lukema.
3. Mari Mantsinen. Tarviiko tähän muuta kirjoittaa? On se kova. Tais ainakin kolme kärpästä napata tässä pelissä kaiken muun hyvän lisäksi. Paras tilanne oli ehkä se, kun Töyrylän heitto pomppas Mantsisen yli, mutta kotipesän takareunasta ykköspesän puolelta Mantsinen poltti etenijän kakkoselle.
Pelin hienoin suoritus:
Ekan jakson ekassa vuoroparissa Kempeleen Venla Ronkaisesta tehty palo ykköspesään. En tiedä oliko kyseessä Kohonen vai Myllyniemi, joka pelas kakkosrajassa siepparina, juoksi toiselle puolelle etukenttää ja syöksyessään pallon perään hoiti räpylällä pallon ykköspesässä olevalle pelaajalle.
Kopparipeli ei ollut toivotulla tasolla. Mutta niin kuin eräässä biisissäkin mainitaan "vielä on kesää jäljellä" ja kauden tärkeimmät pelit pelataan vasta syksyllä. Ei hätää.
Tinja Töyrylä. Kautta on pelattu vasta kaksi peliä, mutta hän on jo onnistunut näyttämään minulle kuinka väärässä olen ollut hänen suhteen. En ole pitänyt häntä kummoisena sisäpelaajana. Mutta juuri sisäpelissä hän on tehnyt suuren vaikutuksen meikäläiseen. Viime kaudella 20 peliä ja 13 lyötyä juoksua. Tällä kaudella 2 peliä ja 7 lyötyä juoksua. Olis helppo sanoa, että hyvähän se on Kirittärissä juoksuja lyödä, mutta ne juoksut siellä mailan varressa pitää ihan itse lyödä eikä missään kausiennakoissa yms. Kirittärien kärkeä nosteta esiin. Mutta ei se oo pelkästään nuo juoksut. Osasin odottaa, että hän tulee kehittymään Kirittärissä, mutta sellainen fiilis tässä on, että jo yhden talven jälkeen hänen olemus on muuttunut ja juoksukin näyttää ihan eri tasoiselta. On kyllä uskomatonta, miten lyhyessä ajassa Kirittärissä pystytään kehittämään pelaajia (viime kaudella esim. Myllyniemi ja Mäkelä) ja silti se vuodesta toiseen yllättää.