JymyJussit 2019

[Tuppinäppi]

Siinä ei kyllä uskokaan auta, kun"lautaskammo" iskee. Itselleni iski aikoinaan "lautaskammo"niin pahasti, että piti syödä puurokin suoraan kattilasta....

Harmi sinänsä jos Itävalolla ei pysy pallo lautasella. Olen aina pitänyt miehen lukkarityöskentelystä. Ehkä mies vielä kuitenkin parantaa. Itse en usko termiin lautaskammo

Niitä lukkareita, jotka tuosta taudista ovat parantuneet ei pesäpallon historiassa valitettavasti montaa ole...

 

[Autolija]

Topi taitta olla viimesiä joka suö lautaselta.Eikö Tokkarillakin tullut jossain pelissä väliaikainen syöttöhäiriö ja antoi n.10pinnaa vaan kohta pelasi normaalisti.

 

[Pallo muuntajalle]

Niitä lukkareita, jotka tuosta taudista ovat parantuneet ei pesäpallon historiassa valitettavasti montaa ole...

Ihan höpöhöpöä. Koko puhe "taudista" ja siitä parantumisesta. Lautaskammo on siinä mielessä ihan todellista, että lukkarille voi tulla hetkiä, jolloin syöttö ei kopise lautaselle läheskään samalla prosentilla kuin normaalisti.

Mutta se on ihan normaalia. On sitten lätkäveskari tai golfari tai ampuja tai mikä tahansa muu, niin välillä voi tulla tuollaisia hetkiä, jolloin psykologia vie miehestä voiton ja oma suoritustaso katoaa. Ei se mikään tauti kuitenkaan ole, ja siitä voi ihan hyvin "parantua" vaikka huomenna.

Vaatii toki pollan kestävyyttä ja että osaa tilanteen käsitellä. Jos vain jännittää ja pelkää sen jälkeen joka syöttöä, niin kammoksi sitä voisi kutsua. En usko, että ~150 peliä lukkarina Superissa pelanneelle 26-vuotiaalle pelaajalle on mikään ongelma.

Lyöjällekin voi tulla samaan peliin vaikka pari-kolme epäonnistumista ja kopinnostopaloa. Ei kukaan mistään mailakammosta höpise. Ihan stiiknafuulia koko homma.

 

[Kommentoija]

Kyllähän se lautaskammo on todellinen ja monessakin mielessä poikkeuksellinen tilanne. Ihan perustason lukkari pystyy syöttämään 99/100 syöttöä harjoitustilanteessa vaikka puolta pienemmälle lautaselle. Kammon iskiessä pahimmillaan syötöt eivät osu pelitilanteessa lautaselle, vaikka lautanen olisi puolta suurempi. Nythän tässä kohtaa kyseessä alkoi olla vasta ns. kammon oireita, jotka usein näkyvät jostain syystä juuri syötettäessä vasureille ja nimenoman yleensä vain perussyötössä. Onkohan Itävalon oireilussa yhtenä tekijänä tälle vuodelle muuttuneet säännöt syötön teknisessä suorittamisessa...
Ja muuten, lautaskammo ei ole ainoa yleinen kammo pesiksessä. Heittokammo on toinen aika tyypillinen kammo, joka myöskin ilmenee ihan perus lyhyen välin heitoissa.
Mitään sairauksia nämä ei tietenkään ole, mutta kautta aikain tosiaan aika harva lukkari on nämä oireet selättänyt.
Se että vaikkapa 15v junioripeleissä lukkari antaa 4 vapaata, ei kuitenkaan välttämättä tarkoita todellakaan mitään kammoa, vaan kyse on usein yksinkertaisesti taitamattomuudesta.
Toivotaan, että tällä kertaa nämä vaikeudet jäävät vain oireiluksi.

 

[Tuppinäppi]

Kyllähän se lautaskammo on todellinen ja monessakin mielessä poikkeuksellinen tilanne. Ihan perustason lukkari pystyy syöttämään 99/100 syöttöä harjoitustilanteessa vaikka puolta pienemmälle lautaselle. Kammon iskiessä pahimmillaan syötöt eivät osu pelitilanteessa lautaselle, vaikka lautanen olisi puolta suurempi. Nythän tässä kohtaa kyseessä alkoi olla vasta ns. kammon oireita, jotka usein näkyvät jostain syystä juuri syötettäessä vasureille ja nimenoman yleensä vain perussyötössä. Onkohan Itävalon oireilussa yhtenä tekijänä tälle vuodelle muuttuneet säännöt syötön teknisessä suorittamisessa...
Ja muuten, lautaskammo ei ole ainoa yleinen kammo pesiksessä. Heittokammo on toinen aika tyypillinen kammo, joka myöskin ilmenee ihan perus lyhyen välin heitoissa.
Mitään sairauksia nämä ei tietenkään ole, mutta kautta aikain tosiaan aika harva lukkari on nämä oireet selättänyt.
Se että vaikkapa 15v junioripeleissä lukkari antaa 4 vapaata, ei kuitenkaan välttämättä tarkoita todellakaan mitään kammoa, vaan kyse on usein yksinkertaisesti taitamattomuudesta.
Toivotaan, että tällä kertaa nämä vaikeudet jäävät vain oireiluksi.

Juuri näin. Huolestuttavinta on juuri tuo että kokenut lukkari tekee tuon ja väärän jälkeinen syöttö tulee eri tekniikalla kuin muut. Lisäksi toinen väärä etenkin vasureille tuli eri puolelle lautasta kuin edellinen.

 

[Lake]

Vaatii toki pollan kestävyyttä ja että osaa tilanteen käsitellä. Jos vain jännittää ja pelkää sen jälkeen joka syöttöä, niin kammoksi sitä voisi kutsua. En usko, että ~150 peliä lukkarina Superissa pelanneelle 26-vuotiaalle pelaajalle on mikään ongelma.

Toisaalta on niitä huomattavasti kokeneempia ”vuoden lukkareita”, jotka ovat olleet ratkaisemassa syksyn finaaleita ja silti ongelman käsittely nimenomaan korvien välissä on tuottanut isoja ongelmia. Jos Markus Meriläisen, Jani Komulaisen ja Topi Kososen kaltaisilla pelaajilla on ollut vaikeaa henkisesti nollata tilannetta, niin tuskin se Itävalolle on ihan piece of cake ja palloa vaan ilmaan.

 

[sisäpeli]

Soittakaa Kohoselle tänään

 

[Isompi Jii]

Soittakaa Kohoselle tänään

Soittakaa Tokkarille! Kun kerran Anssikin tekee come backin niin miksei Anttikin.

 

[Keppipalloilija]

Olisin kyllä JymyJussien leirissä oikeasti hieman huolestunut. Mitäs jos/kun vaikka Itävalo saakin tuon "oireilun" selätettyä, niin silti on aina pieni pelko takaraivossa, että jos esim. välierävaiheessa alkaa samat oireilut taas. Jonkinlaisena murheenkryyninä muutenkin JymyJusseilla ollut tuo ulkopeli, niin siihen ei tarvitsisi lisäksi enää epävarmaa lautastyöskentelyä. Olisko lukkari tässä tapauksessa vähän niin kuin maalivahti ja ulkopelijoukkue siinä edässä joukkuepuolustus, jääkiekkovertausta tehdäkseni.

 

[Pallo muuntajalle]

Toisaalta on niitä huomattavasti kokeneempia ”vuoden lukkareita”, jotka ovat olleet ratkaisemassa syksyn finaaleita ja silti ongelman käsittely nimenomaan korvien välissä on tuottanut isoja ongelmia. Jos Markus Meriläisen, Jani Komulaisen ja Topi Kososen kaltaisilla pelaajilla on ollut vaikeaa henkisesti nollata tilannetta, niin tuskin se Itävalolle on ihan piece of cake ja palloa vaan ilmaan.

Siis Topi Kosonen, joka on koko uransa pelannut lukkarina ja on yhä Itä-Länsi-tason lukkari? En kaikkia Meriläisen tai Komulaisen uran vaiheita sillä tarkkuudella muista, mutta mielestäni heidän kohdallaan siirtymiset ulkokentälle liittyivät enemmän muuhun joukkueen rakentamiseen, muualta saatavilla olleisiin lukkareihin jne. jne.

Ei se mikään helppo homma ole, tietystikään.

"Aloin pelätä epäonnistumista enemmän kuin urheilusuorituksessa pitää."

Näin yksinkertaisesti Kosonen kommentoi omaa "kammoaan". Ei siinä ole mitään tuon monimutkaisempaa, eikä se ole mitenkään erikoista ja niin valtava asia kuin siitä tykätään tehdä. Ja varmasti siihen tilanteen pahenemiseen vaikuttaa juuri tämä, että siitä puhutaan jonain parantumattomana tilana.

Mitään sairauksia nämä ei tietenkään ole, mutta kautta aikain tosiaan aika harva lukkari on nämä oireet selättänyt. Se että vaikkapa 15v junioripeleissä lukkari antaa 4 vapaata, ei kuitenkaan välttämättä tarkoita todellakaan mitään kammoa, vaan kyse on usein yksinkertaisesti taitamattomuudesta.

Minä väitän, että Superissa ei ole yhtään lukkaria, jolla ei olisi joskus urallaan sattunut Itävalon avauspeliin verrattava ottelu.

Löytyy niitäkin, jotka eivät peloistaan ja epävarmuuksistaan pysty toipumaan, mutta heidän kohdallaan huippu-urheilijan ura olisi ehkä muutenkin ollut vaikea. Paineita ja epäonnistumisia pitää pystyä käsittelemään ihan jokaisella pelipaikalla.

 

[Tilastoniilo]

"Minä väitän, että Superissa ei ole yhtään lukkaria, jolla ei olisi joskus urallaan sattunut Itävalon avauspeliin verrattava ottelu."


Ei nyt kyllä tule mieleen Kososen lisäksi yhtään muuta lukkaria, jolla olisi ollut lähellekään samanlaista tilannetta kuin Itävalolla.

 

[Pystärilaaka]

"Pallo muuntajalle" on kyllä täysin asioihin perehtymätön tai sitten vaan esittää sellaista ja provoaa. Kumpi?

 

[haamu]

"Pallo muuntajalle" provoaa, sillä lautaskammo on hyvinkin todellinen ja usein parantumaton tila.

Harva lukkari on onnistunut selättämään lautaskammon. Naispesiksessä Vuokatissa/Kajaanissa yrittivät saada yhdeltä lautaskammoiselta lukkarilta kammoa pois, mutta muistaakseni kolmivuotinen projekti ei onnistunut.

Omalla kohdalla lautaskammo on ja pysyy. Syöttäminen onnistuu, jos lyömässä ei ole ketään tai jos lyöjä on napero, joka ei ota vauhtia. Muuten syöttäminen on todella vaikeaa ja vääriä tulee myös treeneissä. Pelissä ei ole toivoakaan kävellä kotipesään lautasen äärelle. Pelko vääristä on niin kova.

Kammon suurin ongelma on tuo, mikä näkyi Itävalollakin. Kun tulee ensimmäinen väärä, sitä lähtee "korjaamaan" ja korjaamisen aiheuttaa väärän toiselle puolelle lautasta kuin ensimmäinen väärä. Siitä se sitten lähtee ja syöttämisestä tulee selviytymistaistelua. Pitäisi saada rauhoitettua tilanne ja tuntuma takaisin, mutta sehän ei onnistu kesken pelin eikä kantti riitä siihen, että syöttelisi kotipesän ulkopuolella muutaman syötön.

Nykysäännöissä lautaskammon oireet ovat loukkaantumisen kaltainen syy, eli lukkarin voisi vaihtaa kesken vuoron. Vaikka ko. ottelu hävittäisiin varalukkarin takia, niin lukkari pääsisi vähemmillä henkisillä vammoilla.

 

[Helsingin Herra]

"Minä väitän, että Superissa ei ole yhtään lukkaria, jolla ei olisi joskus urallaan sattunut Itävalon avauspeliin verrattava ottelu."


Ei nyt kyllä tule mieleen Kososen lisäksi yhtään muuta lukkaria, jolla olisi ollut lähellekään samanlaista tilannetta kuin Itävalolla.

IPV:n Ville Liukku viime toukokuussa Koskenkorvan ottelussa?

Pesiksen Maailma

 

[Pallo muuntajalle]

Perttu Hautala ansiokkaassa juttusarjassaan lukkaroinnista:
"Todellisuudessa lautaskammo, kuten kaikki muutkin yllä mainitut, ovat itse aiheutettuja tai jopa itse kuviteltuja tiloja, joiden kanssa voi pelata, menestyä ja jotka voivat kokonaan hävitä."

Jukka Holttisella oli "kammo". Sen jälkeen viskoi vaan 400+ matsia tolppiaan. Lähes koko viime kausi tälläkin foorumilla huudettiin, että Kohosella on "kammo".

Syöttämisen pelko on todellista. Se, että se olisi parantumatonta on ihan huuhaata. Se, että yksi ottelu olisi merkki "kammosta" on yhtä lailla huuhaata.

 

[Pallo muuntajalle]

Ja tässä tuo Hautalan (jolla siis omien sanojensa mukaan myös oli "kammo) ansiokas kirjoitus: Lukkaroinnista niin kuin sen näen, osa 2 – lautaskammon terminologiaa

 

[Observer]

"Liikuntalääketieteen erikoislääkäri Hannu Litmanen ei osaa suoralta kädeltä antaa kattavaa vastausta, mistä lautaskammosta on loppujen lopuksi kyse. Oma painava näkemyksensä hänellä asiaan kuitenkin on.
"Kyse on ylirasitustilasta -- luultavasti hermostollisesta väsymyksestä. Käsi ei yksinkertaisesti tottele aivojen antamaa käskyä. Se on huomattavasti vaikeampi määritellä, millä tasolla ongelma hermostossa on."Entisenä huipputason pesäpalloilijana Litmanen on pannut merkille, että lautaskammo on -- ja on aina ollut -- supersarjatasolla yleinen ongelma.
" Lautaskammo syntyy yleensä liiallisen paineen seurauksena.
Lukkari rupeaa liikaa ajattelemaan sitä, että mitä jos sitä syöttääkin väärän ja peli ratkeaakin siihen. Asiat tapahtuvat ja etenevät huomaamatta pään sisällä. Näin kävi muun muassa legendaariselle Kari Kalliolle, joka joutui vetäytymään lopullisesti pois lautasen äärestä kesken kiivaan pudotuspelisarjan Kaisaniemen Tiikerit--Hyvinkään Tahko kesällä 1997".

Painajainen pään sisällä

 

[Nurmopallo]

Mielestäni Itävalon syöttöliike on muutettu niin ihmeellisekski, että tätä vähän toivoinkin. Iski kammo vain aikaisemmin nopeammin mitä veikkasin.

 

[Kolmosvara]

"Liikuntalääketieteen erikoislääkäri Hannu Litmanen ei osaa suoralta kädeltä antaa kattavaa vastausta, mistä lautaskammosta on loppujen lopuksi kyse. Oma painava näkemyksensä hänellä asiaan kuitenkin on.
"Kyse on ylirasitustilasta -- luultavasti hermostollisesta väsymyksestä. Käsi ei yksinkertaisesti tottele aivojen antamaa käskyä. Se on huomattavasti vaikeampi määritellä, millä tasolla ongelma hermostossa on."Entisenä huipputason pesäpalloilijana Litmanen on pannut merkille, että lautaskammo on -- ja on aina ollut -- supersarjatasolla yleinen ongelma.
" Lautaskammo syntyy yleensä liiallisen paineen seurauksena.
Lukkari rupeaa liikaa ajattelemaan sitä, että mitä jos sitä syöttääkin väärän ja peli ratkeaakin siihen. Asiat tapahtuvat ja etenevät huomaamatta pään sisällä. Näin kävi muun muassa legendaariselle Kari Kalliolle, joka joutui vetäytymään lopullisesti pois lautasen äärestä kesken kiivaan pudotuspelisarjan Kaisaniemen Tiikerit--Hyvinkään Tahko kesällä 1997".

Painajainen pään sisällä

Mielipiteistä on usein tympeää vääntää kättä ja jonkun blogissaan tai haastattelussa esittämiä tulkintoja tuskin meistä kukaan voi pitää ainoana totuutena.
Tämä koko keskustelu on lähtenyt tietenkin kauden avausottelun tapahtumien seurauksena ja kaikki varmaan lajin sisällä toivovat mainitun lukkarin saavan pelin normaalille tasolleen - aika näyttää.

Arvostan Hautalan Perttua ja Litmasen Hannua suuresti tyylikkäinä joukkuepelureina, mutta heidänkin mietteet ovat vain arveluja ja henkilökohtaisia näkemyksiä.

Totuus kuitenkin on se, että lautaskammo (tai miksi sitä kukin nimittää) on oire, jota kaikki eivät pysty selättämään koskaan. Siinä ei aina auta mielikuvaharjoitukset, treenaukset tai kallonkutistajat. Olen seurannut pesäpalloa jo 70-luvulta ja muistan vieläkin Kalevi Luoman siirtymisen pesävahdiksi, kun lautanen kutistui liian pieneksi. Itselläni ura ei ollut niin hohdokas, mutta B-junnuihin asti pelasin paljon lukkarina ja yhtäkkiä metrin korkuinen syöttö saattoi olla 30 senttiä väärä, kierre oli valmis ja paluuta ei ollut. Ikinä en ollut etukäteen syöttämistä pelännyt ja pidin itseäni suht vahvana henkisesti.

On toki esimerkkejä, joissa lukkarointi on palannut entisiin uomiin ja silloin voi käyttää taas kaikkia variaatioita syöttötyöskentelyssä. Kaikki kunnioitus heille. Mutta väite, että se onnistuu kaikilta on tosiasioiden lakaisua maton alle.

Yhden pelin perusteella ei ketään kannata tuomita ja ainakin itse toivon, että jokainen joukkue pääsisi kauteen parhaalla miehistöllään, niin fyysisesti kuin henkisesti.

"Liikuntalääketieteen erikoislääkäri Hannu Litmanen ei osaa suoralta kädeltä antaa kattavaa vastausta, mistä lautaskammosta on loppujen lopuksi kyse. Oma painava näkemyksensä hänellä asiaan kuitenkin on.
"Kyse on ylirasitustilasta -- luultavasti hermostollisesta väsymyksestä. Käsi ei yksinkertaisesti tottele aivojen antamaa käskyä. Se on huomattavasti vaikeampi määritellä, millä tasolla ongelma hermostossa on."Entisenä huipputason pesäpalloilijana Litmanen on pannut merkille, että lautaskammo on -- ja on aina ollut -- supersarjatasolla yleinen ongelma.
" Lautaskammo syntyy yleensä liiallisen paineen seurauksena.
Lukkari rupeaa liikaa ajattelemaan sitä, että mitä jos sitä syöttääkin väärän ja peli ratkeaakin siihen. Asiat tapahtuvat ja etenevät huomaamatta pään sisällä. Näin kävi muun muassa legendaariselle Kari Kalliolle, joka joutui vetäytymään lopullisesti pois lautasen äärestä kesken kiivaan pudotuspelisarjan Kaisaniemen Tiikerit--Hyvinkään Tahko kesällä 1997".

"Liikuntalääketieteen erikoislääkäri Hannu Litmanen ei osaa suoralta kädeltä antaa kattavaa vastausta, mistä lautaskammosta on loppujen lopuksi kyse. Oma painava näkemyksensä hänellä asiaan kuitenkin on.
"Kyse on ylirasitustilasta -- luultavasti hermostollisesta väsymyksestä. Käsi ei yksinkertaisesti tottele aivojen antamaa käskyä. Se on huomattavasti vaikeampi määritellä, millä tasolla ongelma hermostossa on."Entisenä huipputason pesäpalloilijana Litmanen on pannut merkille, että lautaskammo on -- ja on aina ollut -- supersarjatasolla yleinen ongelma.
" Lautaskammo syntyy yleensä liiallisen paineen seurauksena.
Lukkari rupeaa liikaa ajattelemaan sitä, että mitä jos sitä syöttääkin väärän ja peli ratkeaakin siihen. Asiat tapahtuvat ja etenevät huomaamatta pään sisällä. Näin kävi muun muassa legendaariselle Kari Kalliolle, joka joutui vetäytymään lopullisesti pois lautasen äärestä kesken kiivaan pudotuspelisarjan Kaisaniemen Tiikerit--Hyvinkään Tahko kesällä 1997".

Painajainen pään sisällä

 

[Pallo muuntajalle]

On toki esimerkkejä, joissa lukkarointi on palannut entisiin uomiin ja silloin voi käyttää taas kaikkia variaatioita syöttötyöskentelyssä. Kaikki kunnioitus heille. Mutta väite, että se onnistuu kaikilta on tosiasioiden lakaisua maton alle.

Näin ei kai kukaan ole missään väittänytkään? Sen sijaan on väitetty, että yhden pelin jälkeen kammo on tosiasia ja siitä ei kukaan (tai harva, tai yksi tuhannesta tai vastaavaa) ole koskaan parantunut.