Ajattelen, että jokaisella joukkueella pitää olla mahdollisuus kasvaa ja oppia kauden aikana. Tulee voittoja ja tappioita, niistä ja niillä rakennetaan. Pakko on kuitenkin sanoa, että Pohjois-Karjalassa nämä kasvutarinat ovat jääneet viime vuosina vähiin sekä yksittäisten pelaajien että (molempien maakunnan) joukkueiden osalta.
Puuttuu konsepti (esim. Jymy nojaa ulkopeliin, Vimpeli sisäpeliin, ja joukkueet myös rakennetaan tätä silmälläpitäen). Katson suunnilleen kaikki JoMan pelit, mutta en edelleenkään tiedä, mikä Joensuun "strategia" on.
En millään suostu uskomaan, etteikö tällä materiaalilla (ja pelaajabudjetilla) pystyttäisi pelaamaan parempaa ja kiinnostavampaa pesäpalloa.
En usko myöskään sitä, etteikö pelaajilla ja joukkueella olisi potentiaalia, tai halua parantaa.
Joensuun ongelma on ollut jo pari vuotta, että viime kädessä tulos jää vajaaksi. Lisäksi useampi (lahjakas) pelaaja on käynyt "kokeilemassa", mutta pelaajat alkavat pelata alle oman tasonsa, ja tätä ihmettelen.
Voidaan spekuloida sillä, pitäisikö (taas) pelinjohtajaa vaihtaa, mutta en ole ihan varma siitä, tekikö viime kesän vaihdos kesken kauden joukkueelle itse asiassa karhunpalveluksen. Tilanne hoidettiin tuolloin "ulkoapäin", ja ullatus - sen minkä taakseen jättää, edestään löytää.
Komulaiset vedättivät JoMan pelinjohtoa ja kaarta eilen kuin litran mittaa, ja pienistä asioista/hetkistä muodostuu erot. Eilen ei oltu edes lähellä.
Nostan hattua joukkueille, jotka saavat "kaiken maailman möttösillä" homman toimimaan (siis Sotkamo ja Vimpeli), ja onnistuvat tekemään voittavia pelaajia & joukkueita. Joensuussa pelaajia on (lähes) joka sormelle ja varpaalle, ja ehkä tämä onkin se ongelma - luotetaan siihen, että "muu" hoitaa. Ja nyt "muu" on mennyt piiloon.