Joensuussa keskitytään aika paljon siihen, että mitä ei ole. Ehkä enemminkin pitäisi keskittyä pohtimaan, kuinka nykyisestä joukkueesta & pelaajista tehdään asteen verran parempia.
Tätähän minä tässä olen yrittänyt hakea, että kyllä niitä tekijöitä olisi Jomassakin, jos vaan joku osaisi niitä käyttää.
En ymmärrä mistä se ajatus Rytkösestä sateentekijänä lähtee. Ei ole hälläkään jalka kulkenu tällä kaudella, mutta jollain fooruminlogiikalla Rytkösen jalat on ainoat tästä porukasta, jotka treenaamalla palautuu nopeiksi. Minkätakia Hurskaisella ei olisi samalla tavalla? Tai Tirkkosella? Tai jollakulla muulla Jomalaisella?
...suht laaja Jymy antipatia JoMa ketjussa. Puhutaan troijalaisista joka alkoi Doksa Korhosen aikana.
Sotkamo taustaisia pelinjohtajia on helppo syytellä vuorollaan eikä haluta katsoa yhtään syvemmälle analysoiden.
Kyllähän fakta on että JoMan pelaaja materiaali ei ole kulta vuosien tasolla.
Näiden Sotkamon miesten vuorollaan syyttely on hyvä tekosyy ummistaa silmänsä tosiasialle ettei JoMa rosteri ole enää kulta vuosien tasolla.
Syitä on helppo hakea näkyvistä asioista. 2020 runko oli vielä suurinpiirtein tallella, mutta kausihan lässähti sitten pronssipeleissä. Jo runkosarjan aikaan näki sen sillosen nihkeyden Joman pelissä, mutta väkisin kairatut voitot ja runkosarjan ykköstila varmasti sokeutti monenkin vaikka alamäki oli nähtävissä ja sehän myös jatku pudotuspeleissä, toisin kuin muilla oli suunta ylöspäin.
Alamäki jatku vielä rankemmin seuraavalla kaudella. Ei tarvinnu olla ammattilainen, että näki kaiken hauskuuden olevan poissa Joman tekemisessä. Mailaa puristettiin rystyset valkosena ja lyönneissä kuoriutu viimesetkin nahkat käsistä. Ulkopelissä räpylä kirjaimellisesti täris ja kellään ei tuntunu olevan tietoa mitä tehään.
Petri Pennanen tulee kesken kauden puikkoihin ja "apina selästä" ei riitä kuvaamaan sitä vapautunutta ilmettä, mitä joukkue lopussa näytti. Nuoriso-osasto myllyttää sisällä melkein mitä tahtoo (Erkan vaihtolyönnit), ja ulkona kuvionmuutokset tuli selkärangasta. Noh ei vieny mitalipeleihin sekään, mutta mahollisuudet niihin oli melko paljon paremmat kun Doksan prosenttipelillä.
Nyt jatketaan sitten Huotarin alaisuudessa. Viitteitä mailanpuristamisesta alkaa näkyä aikalailla ja ulkopelikin on mitä on. Voitte toki puolustella sitäkin, mutta jos neljän kärellä on päästettyjä alle sata ja Jomalla 50 juoksua enemmän, niin ei se kummosta ole sillon.
Olkoon antipatiaa tai muuta, mutta kyllä nämä edelliset kaudet on osottanu sen, että vaikka pelaaja on ollu hyvä pelaaja omina pelivuosinaan ja mestaruuksia on voitettu, niin eipä se välttämättä tarkota, että pelinjohtohommissa pärjää. Komulainen Sotkamossa on toki pärjänny hyvin, mutta onhan se fanina tympeetä kun noilla vanhoilla meriiteillä otetaan HARJOTTELEMAAN pelinjohtamista superpesisjoukkueeseen. Töitä toki oppii tekemällä töitä, mutta olis tuolla pienempiäkin firmoja missä harjotella.