Jonnen aikaan tapahtui paljon hyviä asioita JoMassa, sitä tuskin kukaan kiistää. Mutta jos ihminen itse haluaa lähteä tekemään jotain muuta, niin minkäs teet.
Isossa kuvassa tässä varmaan ei voi huonosta kaudesta kahta ihmistä ristille laittaa. Doksan jatkopestistä voidaan olla montaa mieltä, mutta siihen vaikuttanee se sama asia, mikä on ongelma muillakin joukkueilla: pelinjohtajia ei ole saatavilla tuosta noin vaan. Täällä huudellaan Pennasen ja Lehtimäen perään ja he varmasti olisivatkin pelinjohtajina, JOS OLISIVAT ITSE HALUNNEET JATKAA SITÄ tai siviilielämä sen mahdollistaisi. Mutta jos toinen ei halua/pysty, ei ole realismi itkeä täällä, että kun sillon sitä ja tätä. Vuoden 2019 jälkeen Doksa on varmasti ollut paperilla parhaita vaihtoehtoja Lehtimäen jatkajaksi. Miksi homma ei ole lähtenyt lentoon, sitähän ei kukaan tiedä. Pelinjohtajan homma vaatii kuitenkin aivan älyttömän työpanoksen ja useimmiten kiitosta saa vain jos mestaruus tulee kun puhutaan top 5 joukkueista. Kaikki muu yleensä sen ulkopuolella nähdään epäonnistumisena. Joten vaihtoehtoja tuskin liiaksi on.
Tämän vuoden 2. pelinjohtajan valintaa en ymmärrä minäkään, miksi ottaa remmiin mukaan tyyppi, joka ei ole kai koskaan sitä voittoa saanut, vaikka joukkue sen kyllä olisi mahdollistanut.
Kuitenkin jos katsotaan 2-3 vuotta taaksepäin, niin joukkue on muuttunut huiman paljon. Ensin Jussilan poistuminen (Jonnen aikaa). Viime vuoden kato Tampereen suuntaan Puhtimäen ohjastamana näyttää olleen vähän liikaa siinä mielessä, että esimerkiksi nyt kauan kaavaillut omat junnut ja tulevaisuuden tähdet eivät ole aivan päässeet siihen loistoon, mitä olisi toivottu. Myös Simo Rahunen olisi ollut hyvä pitää, olisi tärkeä tekijä tänä vuonna ulkopelissä, mutta hänelle jostain syystä päätettiin näyttää ovea.
Hartikaisen loukkaantuminen on harmillinen juttu ja tuskin vähiten varmasti hänelle itselleen. Mutta hänen panoksensa ainakin alkukauden oli lähinnä vaihtajana kakkoskärjessä. Pelejä ei ole hävitty siksi, että ykköskeula olisi kyllä tehnyt tilannetta pelistä toiseen varmasti ja peli olisi kaatunut kakkoskeulaan. Nyt
Pelit on menneet siihen, että oikein kukaan ei tahdo onnistua ja harvassa on ne päivät, kun joukkue suorittaisi tasaisesti. Yleisimmin taitaa olla niin, että jollain on hyvät päivät, joku suorittaa heikommin tai jos saadaan tilannetta, niin sitten kotiutusosastolla on heikompi päivä. Eli epätasaisuus ja varmuus suorittaa pelistä toiseen ailahtelee liikaa. Mistä tämä johtuu, ei voi tietää. Veikkaisin myös, että Wahlstenia kohtaan on ollut suuremmat odotukset (Jonnen hankinta), kuin miten on päässyt nyt suorittamaan.
Varmasti myös Lomun poissaololla on merkityksensä.