Jäinpä nyt vielä listaamaan tähän omasta näkökulmastani vähän sieltä sun täältä kasatut kauden plussat:
- Piiron kehitys kärkenä. Harmillisesti kärsi siitä, etteivät saattajat onnistuneet.
- Nuoriso-osaston itseluottamuksen ja pelitaitojen kehitys loppukaudesta. Kun vastuuta saatiin, niin näyttöjä alkoi tulla. Gröhn, Saarilehto & Hämäläinen erityisesti.
- Peli-ilmeen koheneminen pelinjohtajan vaihdon jälkeen. Usko voittamiseen ja omaan tekemiseen alkoi näkyä myös ulospäin.
- Kettusen ja Tirkkosen pudostuspelien otteet.
- Väliahon hyvä suorittaminen läpi kauden. Tähän huomioitu myös erinomaiset onnistumiset sekä melkoiset mokat. Molempia sattui, mutta kokonaisuutena yksi tasaisimmista suorittajista.
- Allun alkukausi ja Paten pudotuspelit.
- Ipi on aina ipi, pääsääntöisesti parhautta etukentällä ja aina kiva nähdä suorittamassa myös sisällä. Muutama vaisumpi peli.
- Kemppi. Tiesin, että unohdin jonkun tärkeän ja tasaisen varman tekijän. Toimi siellä, minne pistettiin.
Ja miinukset:
- Vaihtamisen vaikeus, numeroa 2 ei saatu istutettua kenellekään.
- Tuikka putosi kuin eno veneestä ensimmäisten harjoituspelien jälkeen.
- Loukkaantumisia vino pino, jonka seurauksena hartiat kapenivat entisestään ja oli pakko nostaa nuorta ja kokematonta väkeä etulinjaan. Olisiko syytä huomioida jatkossa, että myös varamiehistöä on riittävästi.
- Alkukauden peli-ilme, joka käynnistyi jo edellisen kauden lopulla. Tuntui syöksevän katsojankin ahdinkoon.
- Välillä näytti jo siltä, että pudotuspeleihin pääsykin alkaa olla tiukkaa.
- Patelta odotettiin ehkä enemmän. Pudotuspeleissä alkoi taso löytyä, mutta välillä oli aika hukassa.
- Allun loppukausi.
- Hurskaisen koko kausi. Ehkä karusti sanottuna näin.
- Litmasen loppukausi. Odotukset oli alkukauden perusteella parempaan.
- Valmennuksen kaventuminen alkukaudesta? Lukkarivalmentaja tippui pois, Lomu tippui pois?
- Hartikainen, meinasi unohtua kokonaan sattuneesta syystä. Ei paljoa nähty.
Olisihan noita varmaan vaikka kuinka puolelle ja toiselle. Mutta enemmän näköjään tähänkin miinuksia tuli, joten ehkä siksikin plussat tuntuvat entistä isommilta.
Olipas onnistunut ja kattava tiivistys.
Lisäsin tähän sen, että numeroita 2
ja 3 ei saatu oikein missään kohdassa erityisen toimiviksi, vaikka lähes kaikki vaihtoehdot kokeiltiin. Jokin kokoonpano toimi aina jonkun pelin, mutta sitten taas ei yhtään.
Topia peluutetiin varsin pitkä pätkä "väkisin" kolmosena, vaikka oli nähtävissä, että homma ei lähtenyt toimimaan --> lopputuloksena peli oli koko kauden enemmän tai vähemmän sekaisin. Litille kävi kolmosena (loppukausi) hieman sama homma.
Eniten itseä hämmästytti itse asiassa sisäpelin osalta tämän kokeneemman jengin tasolliset vaihtelut. Allukin taisi siitä Podcastissa itse mainita, että hänellä(kin) taso heitteli tällä kaudella todella paljon pelien välillä. Itsellä oli välillä katsomossa sellainen olo, että mailassa varmin (Piiron jälkeen) oli Kuosa. Kun Kuosa tuli vaihtamaan, niin homma näytti helpolta. Ja toki Kemppi oli (ennen loukkaantumista) omalla tasollaan.
Näin jälkikäteen on helppo sanoa, että seurajohdon päätös PJ:n osalta oli oikea. Joukkue oli päätynyt jonkinlaiseen (henkiseen) negatiiviseen lukkotilaan, jota ei saatu purettua - ja en tiedä, että onko kaikkea vieläkään saatu selvitettyä. Uudella PJ:llä on siinä mielessä haastava tilanne, että nämä vanhat "haamut" saattavat vielä hetken seurata mukana.